Olen ollut opetusalalla yli kymmenen vuotta. Sinä aikana olen työskennellyt noin seitsemässä koulussa. Montako alakoulussa opettavaa miestä olen noissa kouluissa yhteensä tavannut? Muutamia. Montako alkuopetuksessa opettavaa miestä? Kaksi – heistä toinen juuri työuransa aloittanut opettaja, toinen kokenut opettaja, joka on opettanut aiemmin vain isompia oppilaita ja ottanut hiljattain ensimmäisen ekaluokkansa.
Helsingin Sanomat uutisoi 16.1. tutkimuksesta, jonka mukaan koululaiset hyötyivät opettajankoulutuksessa käytetystä, sittemmin lakkautetusta mieskiintiöstä. Miesopettajat ovat nimittäin vähemmistö, ja vähemmistöt eri aloilla rohkaisevat myös muita uskaltautumaan liittymään vähemmistöön; esimerkiksi lukioiden matematiikan- ja luonnontieteiden naisopettajien on todettu saavan useampia tyttöjä hakeutumaan alalle.
Kaikissa kouluissa, joissa olen työskennellyt, on ollut oikeastaan oletuksena, että alkuopetuksessa opettavat naiset ja miehet ottavat oppilaat haltuun siinä viidennen luokan kieppeillä. Samoin varhaiskasvatuksessa miehet ovat vähemmistö, jopa uhanalainen laji. Varhaiskasvatuksessa miesten puuttumista perustellaan pienistä lapsista huolehtimisen ”äidillisyyden” lisäksi sillä, että miehet hakeutuvat usein korkeapalkkaisemmille aloille. Alkuopetuksessa tämä ei kuitenkaan ole syynä, sillä alakoulun opettajien palkka ei kasva luokka-asteiden mukana. Päinvastoin alkuopetuksesta maksetaan osissa kunnista jopa enemmän rahaa.
Miesten puuttuminen vahvistaa ajatusta siitä, että pienten lasten kanssa toimiminen on naisten työtä. Vaatii aina rohkeutta rikkoa ennakko-oletuksia ja astua tehtävään vähemmistön edustajana.
Konservatiivisen ja ahtaan ”miehen roolin” murtuminen on ollut hidasta, mutta kiistämätöntä: Tilastokeskuksen mukaan isät käyttävän selvästi omia isiään ja isoisiään enemmän aikaa lastenhoitoon; työssäkäyvät isät jopa aavistuksen työssäkäyviä äitejä enemmän. Myös lasten lelujen ja vaatteiden sukupuolittuneisuuteen on herätty ja pojille tarjotaan nykyään aiempaa enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi hoivaamisen kehittymiseen.
En koe, että yhdellä sukupuolella olisi toista sukupuolta enemmän tai vähemmän kykyjä olla hyvä opettaja lapselle kuin lapselle. Sen sijaan esimerkin näyttäminen on kultaakin kalliimpaa: on tärkeää näyttää, että meistä kuka hyvänsä voi olla älykäs, herkkä, voimakas tai hellä sukupuoleen katsomatta.
Lasten opettaminen on myös tosi kivaa. Kannattaa kokeilla.
Unnaleks 