Edessä on valtavan suuri päivä.
Kun lapsesi astuu koulun portista, olipa se jo eskarista tuttu tai aivan uusi, hänen maailmansa muuttuu. Hän itsenäistyy.
Ei huolta, ei hän pakkaa muuttolaatikoita ja tarvitsee vielä vanhempiaan moneen asiaan. Hän saa kuitenkin yhä enemmän vastuuta omista tehtävistään ja oppii, miten toimitaan myös ilman aikuisen välitöntä valvontaa. Hän saa uusia ystäviä, joiden kanssa leikit ja puuhat laajenevat kodin ja koulun ulkopuolelle.
Ekaluokka on opettelua monessa asiassa, silloin opitaan koululaisen tavoille. Ekaluokalle tulevan ei tarvitse osata vielä lukea, kirjoittaa tai laskea. Jokainen saa luokassa itselleen sopivia tehtäviä ja apua silloin kun sitä tarvitaan. Ekaluokkalaisen on sen sijaan hyvä osata pukea pääasiassa itse (ope auttaa rukkaset hihan päälle), syödä itsenäisesti, käyttää vessaa ja pestä kädet.
Kodin tuki on korvaamaton, onhan kodin ja koulun yhteistyö kasvatuskumppanuutta. Läksyjen tsekkaaminen yhdessä (ajoittain myös niiltä, joilta ei oikeastaan yhtään tarvitse katsoa!), hyvät uniajat, riittävä leikki, liikunta ja hyvä ravinto takaavat sen, että koulupäivätkin sujuvat mukavasti. Koulusta tulee aika ajoin viestejä, toisilta opettajilta enemmän, toisilta vähemmän. Pääasiassa ”no news is good news”: jos mitään ei kuulu, asiat ovat yleensä aika hyvin. Opelle saa aina laittaa viestin tai soittaa, jos asia mietityttää.
Läksyjen ei kuulu olla lapsen uuvuttava, jokailtaisen riidan aihe. Jos läksyistä on kehittymässä perheeseen jatkuva ongelma, on asiaan hyvä etsiä ratkaisua yhdessä ennemmin kuin myöhemmin. Perheen yhteinen aika ei saa olla vain läksyistä johtuvaa itkua ja hammastenkiristystä.
Sinä, lapsen vanhempi tai huoltaja, olet lapsen ensisijainen turva. Kun lapsi kokee kohdanneensa vääryyttä, hän tulee toivottavasti luoksesi ja kertoo siitä. Nämä tilanteet on aina tärkeää selvittää, etenkin, jos asia näyttää jääneen käsittelemättä syystä tai toisesta. Tilanteissa on kuitenkin aina kolme totuutta: sinun, minun ja sitten se, joka löytyy sieltä välistä. Opettajan on kuultava kaikkia osapuolia, sillä lapsi harvoin kertoo aivan rehellisesti omaa osuuttaan, etenkin kun kaipaa äidin tai isän sympatiaa. Siispä, vaikka lapsen kyyneleet osuvat kuin veitsi sydämeen, vedetään yhdessä henkeä ja selvitetään rauhallisesti mitä on tapahtunut. Kiusaamiseen täytyy kuitenkin puuttua aina.
On hämmästyttävää, mitä ekaluokan aikana tapahtuu. Ensimmäisen päivän pörröiset pikkulapset ovat seuraavana syksynä pitkäkoipisia koululaisia, jotka tottuneesti luovivat koulun alueella, ovat oppineet säännöt ja etenkin miten niitä parhaiten rikotaan, toimivat itsevarmasti ja pelottomasti. Ainakin kunnes tulee vastaan jokin uusi ja uhkaava tilanne, jolloin turvaa haetaan open siiven suojasta.
Paras ohjeeni, tai ehkä oikeammin hartain toiveeni ekaluokkalaisten kotiin, on antaa lapselle niin paljon yhteistä aikaa kuin mahdollista. Murkkuikään on enää yksi hujaus. Vaikka lapsi ehkä osaa jo lukea itse tai ainakin oppii pian, ovat yhteiset lukuhetket tärkeitä. Vaikka läksyt sujuisivat mallikkaasti, on mukavaa välillä istua yhdessä pohtimassa ratkaisua ja kuunnella lukuläksyä. Hän, ekaluokkalainen, on vielä niin pieni, vaikka yhtäkkiä vaikuttaa niin paljon suuremmalta. Syli on ekaluokkalaisen tärkein paikka.
Turvallista matkaa koulutielle!
Unnaleks 