Avokonttorikouluilla palstatilaa

YLE uutisoi maanantaina hämeenlinnalaisesta Nummen koulusta, joka rakennettiin toteuttamaan koulusuunnittelijoiden uusinta ihastuksenkohdetta, avointa oppimisympäristöä (lue artikkeli koknaisuudessaan tästä). YLE:n uutisen mukaan koulussa oli suuria avoimia tiloja luokkahuoneiden sijaan, ja tiloja saattoi tarvittaessa eristää toisistaan huonekaluilla ja verhoilla. Tilassa saattoi olla parhaimmillaan kuusikin luokkaa yhtä aikaa, koko koulussa oppilaita on 900. Lyhyellä matemaattisella toimituksella voidaan siis arvioida oppilaita olleen helposti yli sata yhtä aikaa samassa tilassa.

Tähän kohtaan sopii pieni mielikuvaharjoitus: Sulje silmäsi, kuvittele ympärillesi yli sata kollegaa avoimeen tilaan. Sinulla on menossa koulutus, josta työurasi jatko tulee riippumaan. Kouluttajia on useita eri puolella ja eri tiimeissä käydään läpi eri asioita. Osa kollegoistasi ympärillä juttelee keskenään, pari lähtee vessaan, joku teroittaa kynää, joku piirtää pöytäänsä. Yksi tiimeistä nousee ylös tehdäkseen liikkumista vaativan harjoituksen, tuolla ääni kohoaa ja verhoja aletaan vetää eteen. Rentouttavaa, eikö?

Lisättäköön, että koulussa oppilaat vasta opettelevat opiskelutaitojaan. Joku ei malta keskittyä ollenkaan, toinen laulaa itsekseen, joku ei edes tiedä mihin suuntaan katsoisi. Jonkun keskittyminen herpaantuu välittömästi, kun jossakin näkyy liikettä. Edes niiden, joilla on optimaalinen keskittymiskyky, voi helposti kuvitella olevan suuria vaikeuksia keskittyä tässä tilassa.

Nummen kouluun on nyt laitettu lasiseiniä melusaasteen estämiseksi, ja verhot voidaan edelleen vetää eteen. Lasiseinät plus verhot edessä on yhtä kuin perinteinen luokkahuone. Ja ne verhothan vedetään eteen, koska muuten puolella oppilasryhmästä kaikki huomio kohdistuu mielenkiintoisimman aktiviteetin parissa toimivan porukan töllistelyyn.

PISA-menestys

Suomi on paistatellut PISA-tuloksilla vuosikaudet. Pienellä peräpohjolan maalla ei ole maailmalla pahemmin vääntövalttia etenkään kun suurin osa muusta maailmasta uskoo Joulupukin tulevan Pohjoisnavalta ja Nokialla leuhottamisen aika on jo auttamatta ohi. Mitä maailmalle merkittävää meillä on? Koulutus ja luonto, pääasiassa. Koulutuksesta pyritään tekemään yhä voimakkaampaa myyntivalttia koulutusviennin keinoin. Vielä tätä villiä hevoslaumaa ei ole saatu suitsittua, vaan jokainen tekijä puskee eteenpäin omaa polkuaan, mutta yritystä on (lue oph:n artikkeli PISA-turisteista tästä).

Jotta Suomi pysyisi koulutuskentällä näkyvänä tekijänä, on toki välillä tehtävä jotain näyttävää, jolla pääsee otsikoihin, ja edes asiaan vihkiytyneiden huomion osaksi. Ja ei kun pylly edellä puuhun siis. Uudistusta on tapahduttava jo pelkästään uudistuksenkin takia, siinä valitettavasti itse oppilaiden edulla on aika vähän mitään tekemistä. Nummen koulussa tehtiin radikaali ihmiskoe, jotta saataisiin dataa siitä, miten avokonttorimalli toimii koulussa. Odotuksethan ovat korkealla, kun avokonttorimalli on aikuistenkin keskuudessa niin suosittu (ei ole). Eikä Nummen koulu ole kokeilussaan suinkaan ainoa. Avomallin kouluja rakennettiin satakunta uudistuskiihko silmissä.

Uudistusta järjellä ja sydämellä

Meillä Suomessa on tällä hetkellä upea koulutusmalli, jossa pääasiallisesti oppilaat voivat hyvin ja saavat koulutuksen, joka lukeutuu maailman parhaisiin. Parannettavaa kuitenkin on. Poikien koulumenestys laahaa perässä tyttöihin verrattuna etenkin lukutaidon osalta, sisäilmaongelmat vaivaavat kouluissa ympäri maailman, ja tutkimusten mukaan tuottamamme akateemisesti valveutuneet ”kympin tytöt” eivät välttämättä olekaan sitä otollisempia työntekijöitä, koska heillä on taipumus pidättäytyä kaikesta, missä voivat tehdä virheitä (lue Helsingin Sanomien kolumni aiheesta tästä). Koulujen suuria haasteita on vastata lasten psyykkisten ongelmien polarisoitumiseen, kulttuurien yhteentörmäilyyn ja median tuomaan uuteen ulottuvuuteen, johon koulu ei vieläkään oppilaita valmenna tarvittavalla tavalla.

Muutos on joskus kiusallisen hidasta, eikä näin ollen lainkaan niin mediaseksikästä. Jokainen asiassa tehty päätös vaikuttaa kuitenkin niihin (toistaiseksi) ainoaan yhdeksään vuoteen, joiden ajan oppilaan on koulua käytävä, halusi tai ei. Noista yhdeksästä vuodesta ei ole varaa heitellä yhtä sinne ja toista tänne uudistusten nimessä. Muutoksia tarvitaan – tarvitaan rohkeaa kokeilumieltä ja rohkeutta myös epäonnistua, nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja ottaa korjausliike. Sitä ei kuitenkaan tule tehdä vain maineen vuoksi, eikä kokeiluja tarvitse tehdä sata lasissa.