Koronakuulumisia ja raekuurotuhoja

Vietnam on palannut jo monin tavoin takaisin urilleen. Kaupat ja ravintolat ovat auki, maan sisäistä lentoliikennettä lisätään ja kadut ovat täynnä ihmisiä. Lapset käyvät koulua ja kauneussalongit täyttyvät asiakkaista, jotka hädissään ryntäävät paikkaamaan karanteenin aiheuttamat ylikasvaneet otsatukat, rakennekynnet ja juurikasvut. Kasvomaski on jo unohtunut aika monelta, toki meille ulkomaalaisille se on edelleen täysin pakollinen.

Tartuntoja ei ole ollut yli kahteen viikkoon karanteenialueiden ulkopuolella, sielläkin positiivisia testejä on saatu yksi. Kuolemia on edelleen tilastollisesti nolla – yksi positiivisesti testattu potilas kuoli, mutta tapaus kirjattiin maksakirroosiin menehtymiseksi. Vietnamissa tämä suurella todennäköisyydellä tarkoittaa, että kuolema johtui koronaviruksesta.

Kepuleita ja katastrofeja

Koronaviruksen testiin myytyjen laitteiden parissa kuohuu myös – jokaiseen maakuntaan on myyty laite, jotka ovat kaikki saman hintaisia, mutta joista maakunnat ovat kuitenkin maksaneet huomattavan poikkeavia summia. Toisin sanoen laitteita välittäneet kaverit vetivät suuret määrät dongeja liiveihinsä. Vietnamissahan kaikki on sallittua niin kauan kuin ei jää kiinni ja sittenkin tilanteen vakavuus riippuu usein lompakon pulleudesta.

Vuoristossa lähellä Kiinan rajaa kylät ovat kärsineet rajuista taloja rikkoneista raemyrskyistä. Hai Phongissa kerätään tällä hetkellä vaatteita, ruokaa ja rahaa köyhille kyläläisille näiden auttamiseksi pahimman yli, ja vapaaehtoiset valmistautuvat lähtemään muutamaksi päiväksi vuoristoon auttamaan talojen korjaamisessa. Olen myös itse lähdössä muiden mukana vieden ylimääräisiä vaatteitani ja ruokalahjoituksia mukana.

Sisun kuulumisia

Kävimme katukissani Sisun kanssa tänään taas eläinlääkärissä, sillä pentujen olisi pitänyt syntyä jo. Ultrauksen perusteella eläinlääkäri onneksi osasi kuitenkin kertoa pentujen olevan hyvässä kunnossa, vain laiskoja lähtemään. Synnytykseen voi mennä kuulemma vielä viikonkin verran. Tässä tapauksessa pentujen syntymä osuisi pahasti juuri siihen hetkeen, kun olemme lähdössä kyläläisiä auttamaan. Onneksi hyväsydäminen eläinlääkäri lupasi ottaa Sisun hoitoonsa ja auttaa synnytyksessä, jos syntymä tapahtuu poissaollessani. Poikasten suuren koon (ja emon pienen koon) takia on muutenkin mahdollista, että syntymässä joudutaan turvautumaan leikkaukseen. Toivon kovasti pentujen syntyvän ennen lähtöä, sillä haluaisin olla läsnä synnytyksessä.

Koska pentujen syntymä venyy ja paukkuu, lähden huomenna Sisun kanssa käymään Hanoissa eläinklinikalla siruttamassa ja rokottamassa Sisun. Tämä on ensimmäinen osa erittäin pitkää ja työlästä prosessia, jonka läpi meidän täytyy puskea päästäksemme yhdessä Suomeen kun aika koittaa. Rokotus täytyy saada hoidettua mahdollisimman pian, jotta prosessi ei viivästy loputtomasti.

Siispä Hanoi, täältä tullaan taas. Toivottavasti meitä ei tökätä mihinkään karanteeniin palatessamme.