Missä rakkaus?

Otetaanpas hetkeksi sormi ihan rohkeasti pois sieltä paniikkinappulalta, otetaan askel taaksepäin ja aletaan katsella tilannetta pää kallellaan ihan kaikessa rauhassa.

Tilanne on maailmanlaajuisesti todella kurja. Se, että ihmiset sairastuvat vakavasti, jopa kuolevat, ei ole koskaan missään tapauksessa hassu asia. Ei ole mikään ihme, että median rummuttaessa uutisia kaikkialta maailmasta ja tilanteen päivittyessä joka toinen minuutti, itse kullakin nousee hikikarpalo otsalle. Kaupunkien kadut muuttuvat aavemaisen autioiksi, marketeissa on maailmanlopun tunnelma. Ihmiset varautuvat elämään neljän seinän sisällä viikkotolkulla ja tykittämään jokaisen, joka pyrkii sisään.

Edelleenkin kuolleisuusprosentti on kaikeksi onneksi edelleen hyvin pieni. Totta kai jokainen kuolema on liikaa, mutta jos ollaan rehellisiä, otamme joka päivä aika ison riskin astuessamme liikenteeseen. Moni tartunnan saanutkin selviää tästäkin mokomasta taudista kuitenkin joko oireettomasti tai influenssan oireilla.

Valot pimeyksien reunoilla

Minua huolestuttaa. Ei sairastuminen, se nyt tulee jos on tullakseen. Hygienia on täällä pistetty hyvään kuntoon ja julkisilla paikoilla liikkumista on vähennetty reippaasti, mutta en ole vielä muurannut ovia ja ikkunoita. Sitä hiton vessapaperiakin on vain vajaa paketillinen ja ruokavarastossa on lähinnä muroja. Kämppiksiä on niin monta, että äkkiäkös niistä yhden syö jos oikein hätä iskee. Peffan pyyhkiminen on tietysti kiusallisempi ongelma, mutta jos nyt tosiaan paperipalvelu katkeaa kokonaan, luotan siihen, että vielä kykenen taipumaan niin, että käsisuihkulla ja pyyhkeillä selvitään.

Minua huolestuttaa ihmisten mielenterveys. Talous menee tällä hetkellä monella pahasti miinukselle, yrityksiä kaatuu ja täällä meillä Facebookin ryhmät ovat täyttyneet täysin varattomien ilmoituksista, joissa myydään kaikki mikä irti saadaan, jotta joko päästään kotimaahan tai saadaan leipä jollakin keinolla pöytään. Koulut ovat olleet kiinni kaksi kuukautta, ja tästä syystä moni on ollut käytännössä kotona pyörittelemässä peukaloitaan koko tämän ajan, kun ei korvaavaakaan työtä ole ollut tarjolla. Vähemmästäkin yksin murehehtimisesta pää hajoaa.

Suomalaisten paniikkia ihmettelen. Hyvänen aika… Ei saa koskea muihin ihmisiin, ei saa mennä ruuhkaisiin paikkoihin, pitää vältellä sosiaalista kanssakäymistä – emmekö me ole varautuneet tähän koko elämämme? Lautapelit, kirjat ja palapelit esiin! Etäpäiviä kalsareissa jos siihen suinkin on mahdollisuus! Jos eristäytyminen olisi olympialaji, olisimme kultamitalistikansaa heittämällä. Nyt pitää keksiä puuhaa kotona, Suomen syntyvyysluvut nousuun!

Meitä länsimaalaisia katsotaan tällä hetkellä Vietnamissa karsaasti. Ihan suoraan sanottuna meille on ihan terveellistäkin olla välillä niitä, joita ihmiset välttelevät ja joita kieltäydytään palvelemasta liikkeissä, joiden luota äidit kiikuttavat lapset pois. Siinäpä on itse kullekin mietittävää, miten kohtelee muita ihmisiä. Miten suhtautuu syrjivään kohteluun sitä nähdessään. Tosi kurjaahan se on tuntea täällä katseet selässä, mutta leuka rintaan ja ymmärrystä.

Ymmärrystä tarvitaan myös kotimaassa. Vietnamilaiset suomen kielen oppilaani kertovat videopuheluidemme aikana, miten heitä pelätään, koska heitä luullaan kiinalaisiksi. Veikkaan että italialaisilla ei ole juuri nyt helppoa myöskään. No hei, ei pidä mennä nuolaisemaan kenenkään tuntemattoman naamaa, oli tämä sitten mistä tahansa. Silläpä suurimmasta uhasta päästään. Nyt ei kuitenkaan ole kyse rutosta.

Iloa, valoa ja lempeyttä

Oman talouden jäseniä sen sijaan kehotan pussailemaan senkin edestä, koska nyt jos koskaan tarvitaan hyvää mieltä ja rakkautta tämän kaiken synkkyyden keskelle. Naurua ja kepeitä puheenaiheita. Herkkuhetkiä, leffailtoja, metsäretkiä, ystäviä. Hetkiä, jolloin hetkeksi jätetään seuraamatta koronapäivityksiä tiedotusvälineistä ja unohdetaan ihan koko homma. Ollaan vaan. Ei se korona siitä miksikään muutu, vaikka hetkeksi astuisimmekin alas vartiosta.

Ja ollaan ihmisiä toisillemme, oli toinen sitten Italiasta, Kiinasta, Vietnamista, Amerikasta tai Suomesta. Ihmisýys ei vaadi oman terveyden vaarantamista, se vaatii vain empatiaa ja sydäntä.