-
Vietnamissa olen saanut tottua ennen kaikkea siihen, että asiat muuttuvat hetkessä, ja muutosta on aivan turha vastustaa. Tai kyseenalaistaa. Turvavyö kiinni ja odotellaan, mihin laskeudutaan. Toki vain kuvainnollisesti, Vietnamissahan suurimmassa osassa autoja turvavyöt on poistettu tai hajotettu. Vauvoja! Alkuviikosta vein rescue-kissani Sisun eläinlääkäriin. Lähes kaikki paikat Hanoissa olivat kiinni ja moni eläinlääkäri ilmoitti tekevänsä
-
Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Heräsin muutama päivä sitten tekstiviestiin: ”Saanko avata yhden tonnikalapurkeistasi? Pitää ruokkia kissanpentu.” Tuijotin viestiä. Meillä ei ole kissaa. Mitä hittoa. Menin alakertaan paukuttamaan kämppikseni Brandonin ovea. Brandon johdatti minut yhteen talon tyhjistä huoneista, josta oven auetessa kuului heikko pieni naukaisu. Sisukas pieni Sisu Eräänä yönä kämppikseni olivat
-
Länsirintamalta kuuluu uhkauksia, lahjontaa ja kiristystä. Vetoomus toisensa perään milloin mihinkin viitaten. Kaikilla näillä toimilla on sama päämäärä – saada tyttö Suomeen. Sekä vanhempani että ystäväni ovat maanitelleet minua keinolla jos toisella, heittäytyneet välillä täysin hysteerisiksi, jotkut haukkuneet pystyynkin. Vaan täällä nökötän edelleen, vilkuttelen lentokoneille, joilla tiedän suomalaisia poistuvan. Toivon, että heillä on kaikki hyvin.
-
Nykymaailman tietotulvassa on etunsa ja haittansa. On superhienoa, että saamme tietää mahdollisimman nopeasti, miten esimerkiksi tähän käsillä olevaan pandemiaan tulisi reagoida, miten suojautua, miten toimia jos alkaa oireilla. Samalla on sanottava, että olen jo aivan kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei yhtäkään mediavälinettä voi avata koronaviruksen pomppaamatta ensimmäisenä silmille. Ja enköhän tässä nyt itsekin ole osa
-
Otetaanpas hetkeksi sormi ihan rohkeasti pois sieltä paniikkinappulalta, otetaan askel taaksepäin ja aletaan katsella tilannetta pää kallellaan ihan kaikessa rauhassa. Tilanne on maailmanlaajuisesti todella kurja. Se, että ihmiset sairastuvat vakavasti, jopa kuolevat, ei ole koskaan missään tapauksessa hassu asia. Ei ole mikään ihme, että median rummuttaessa uutisia kaikkialta maailmasta ja tilanteen päivittyessä joka toinen minuutti,
-
Vietnamilainen nuori nainen matkusti tällä viikolla Italiassa ja Englannissa. Palatessaan Vietnamiin loppuviikosta hänellä oli yskä ja kipeä olo, mutta ei korkeaa kuumetta. Kuulemamme mukaan hän piilotti passintarkastuksessa Italian viisuminsa ja vältti näin karanteenin, joka Italiasta saapuville on määrätty. Nainen meni Hanoissa yökerhoon, kuljeskeli suositulla ”beer streetillä” ja vieraili vanhempiensa luona. Nyt hänellä on todettu koronatartunta,
-
Ulkona jyrähtelee ukkonen, sade rummuttaa peltikattoihin. Vietnamissa sade harvoin on harvoin heikkoa ja epämääräistä, yleensä se ainakin täällä pohjoisessa romahtaa maahan kuin muuri kun on kerran alkuun päässyt. Ukkosen päästessä kohdalle, tuntuu maailma loppuvan siihen paikkaan; maa tärähtelee, koirat ulisevat, sade kohisee ja valtavat välähdykset valaisevat valkoisia kasvoja. Sähköt menevät yleensä ukkosella poikki. Hai Phongissa
-
Aikani Hai Phongissa päättyi melko onnettomasti menettäessäni kaikki säästämäni palkkarahat varkaille. Tuon tapauksen jälkeen en tuntenut enää oloani mukavaksi kodissani tietäen, että varas voi halutessaan palata huoneeseeni jälkiä jättämättä. Muutto Hanoihin tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Uutta päin Aina muuton koittaessa koen kummallista haikeutta edellistä kotiani kohtaan, vaikka siellä olisi asuttu vain ihan vähän
-
Tiistaina avasin lukitun tallelokeroni huoneessani ottaakseni sieltä rahaa. Vietnamissa ulkomaalaisen on vaikeaa avata pankkitili ja rahan siirtäminen tililtä toiselle maksaa, joten kaikki palkat on saatu käteisenä ja käteisenä olen ne myös hillonnut tallelokerooni. Olen säästänyt palkkatasooni nähden huomattavan summan, josta suuri osa oli kirjekuoressa, johon olin merkannut päälle paljonko kuori sisältää. Nyt avasin kuoren ja…
-
Vietnamissa asuessani saan toisinaan ihania selvänäköisyyden hetkiä; yhtäkkiä tajuan tavallista tarkemmin missä olen, kuinka kaukana synnyinmaa on ja ennen kaikkea miten onnellinen olen siitä, että lähdin. En siksi, että Suomessa olisi huono olla, vaan siksi, että tunnen olevani seikkailulla, jota olen odottanut koko elämäni. Koko elämäni. Tiedän, että voisin olla laajentamassa verkostoja, rakentamassa vaikuttavaa ansioluetteloa
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Unnaleks 