-
Julkisuuden tarkkaan tilkityt kasvot Sosiaalisessa mediassa, ja toki julkisesti yleensäkin, pyritään yleensä antamaan elämästä mahdollisimman hohdokas, siloiteltu kuva. Kuvanmuokkausohjelmat ovat niin helppoja, että kuka tahansa itseäni lukuunottamatta oppii käyttämään niitä. On myös helppoa ottaa kuva siitä kaikista mukavimmasta hetkestä perheen tai ystävien kanssa, kuvata juhlahetkeä, hemmotteluhetkeä, mahtavaa päivää. Ei kukaan halua ottaa kuvia kun kaikki
-
Taksimatkafilosofi Olin eilen illalla opettamassa jossakin Hải Phòngin laitamilla. Oppitunnin päättyessä oli tullut jo hämärää ja huomasin, että taksipalvelu Grabilla ei ollut niin etäällä yhtään kuskia ajossa. Heitin repun selkääni, heilautin kättäni ovella kyytejään odottaville oppilailleni ja lähdin tallustamaan tienvartta, jota katulamppujen lämmin valo läikitti. Ilta oli (yllättäen, heh) lämmin, mutta auringon laskettua on paljon mukavampaa
-
Maailman moninaiset otukset Matkatessani maailmalla olen saanut kohdata monenlaisia eläimiä ja saanut huomata, että eläimillä on paitsi erilaisia käyttötarkoituksia, myös erilainen asema yhteiskunnassa riippuen siitä, missä maassa ollaan, ja jopa siitä, millä alueella ollaan. Kaupungissa esimerkiksi suhtautuminen eläimiin voi olla hyvin erilainen kuin maaseudulla. Olen nähnyt kahlittuja norsuja ja kameleita turistien ratsastusretkiä varten, orankeja tekemässä
-
Antropologi unnaleks vauhdissa Tämä artikkeli, kuten useimmat artikkelini, on täynnä yleistyksiä ja kärjistyksiä lempeässä hengessä. Kun sanon ’vietnamilaiset’, en tarkoita, että jokainen vietnamilainen olisi juuri kertomani mukainen. Kirjoitukseni perustuvat täysin omiini sekä kanssani arkea kokevien havaintoihin. Olen toki oikeassa lähes aina, mutta pidätän itselläni oikeuden erehtyä ja olla itseni kanssa tarvittaessa eri mieltä. Olen asunut
-
riisivellimafia Kuten aiemmat artikkelini lukeneet jo tietävätkin, pötköttelen tällä hetkellä sairaalassa Hai Phongin keskustassa diagnoosinani bakteeriperäinen infektio. Olen ollut täällä viime keskiviikkoaamusta lähtien, eli neljä päivää. Keskiviikkona heti alkuun minulle työnnettiin eteen kupillinen riisivelliä. Puuroksi sitä nimitettiin, mutta se on ihan sileää, vain muutamia jyväsattumia joukossa. Jokainen, joka on joskus voinut pahoin, tietää, ettei oksentelun
-
Skootteriostoksia Sunnuntaina oli ensimmäinen virallinen vapaapäiväni ja käytin sen lähtemällä vietnamilaisen työnantajani kanssa skootteriostoksille. Olin käynyt puolilta päivin lounaalla Villen kanssa ja kahden aikoihin hyppäsin Hopin mopon kyytiin ja aloimme huristella. Hop totesi hetken ajettuamme, että matka on sitten aika pitkä. Hieman yllättyneenä totesin, että eipä se haittaa kun on vapaata. Ajattelin, että menemme kaupungin
-
Tällä hetkellä pötköttelen sairaalassa ja minuun pukataan aineita lukemattomasta määrästä erilaisia pulloja. Viimeisimpien tietojen mukaan kyseessä on kuitenkin bakteeritartunta, jonka pitäisi heittää veivinsä antibiooteilla. Kuumetta on kuitenkin kiitettävät 39 astetta, joten raportoin lisää ollessani hieman selväjärkisempi. Tai saadessani tänne jonkin muun kirjoitusvälineen kuin kännykän. Taistelumieltä!
-
Juovuttava vapaudentunne Lopultakin se tapahtui, täysin yllättäen. En osannut olla ollenkaan varuillani. Tuumasin toimistolla Tonille, että jos olen oikein reipas, teen valmiiksi jo sunnuntainkin tuntisuunnitelman, mihin Toni totesi, että ”Ai 30. päivän suunnitelman?”. Katsoin häntä typeränä vastaten hitaasti, että ei, vaan ensi sunnuntain. ”Sulla on sunnuntaina vapaapäivä.” VAPAAPÄIVÄ! Olen ollut töissä jokaisena päivänä siitä asti
-
Puoliksi suunniteltu on hyvin tehty Kerronpa tähän kohtaan hieman eilisestä työpäivästäni, jotta saadaan tehokkaasti maalattua oikea kuva työstä jota teen. Eilen oli ensimmäinen päivä kolmeen viikkoon (eli siis sitten saapumisemme) kun minulla ei ollut aamulla töitä. Yleensä herään vähän ennen seitsemää ja lähden kiroilemaan mopotakseille tien varteen vähän ennen kahdeksaa, mutta eilen heräsin vasta kahdeksan
-
Onkohan siellä sänky? Kun lupauduin töihin Vietnamiin, yksi luvatuista eduista työn puolesta oli asunto. Hieman jännityksellä odottelin mitä tuleman pitää ja aika moni sitä Suomessa kyselikin, että minkäslaiseen mörskään sitä oikein ollaan menossa. Veljeni uteluihin vastasin asunnon olevan kuulemma hyvä. ”Peltikatossa on siis vain muutama reikä”, vastasi veljeni tyylilleen uskollisena. Enempää en saanut kuitenkaan
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Unnaleks 