-
Meiltä ei ole koskaan aiemmin varastettu mitään Vietnamissa. Aluksi olin tavanomaisen neuroottinen tavaroideni suhteen, pidin reppua kadulla enemmän käsivarren alla kuin selässä ja en koskaan laskenut omaisuuttani silmistä hetkeksikään. Sittemmin olen rentoutunut ja ollut jopa toisinaan vähän huolimaton. Ensimmäinen varkaus tuntuukin aina suurelta luottamuksen rikkomiselta. Kohti Elefanttivuorta Lähdimme kämppisteni Even ja Villen kanssa ennalta
-
Ensimmäinen kuntosalipäivä on kuin ensimmäinen koulupäivä. Vähän jännittää onko oikeat vaatteet (ei), löytääkö oikean kaapin (en löydä), meneekö vahingossa miesten pukkariin (en onneksi mennyt), osaako oikean saunaetiketin (no en osannut) ja onnistuuko mokaamaan itsensä salin siistien tyyppien edessä (en tosin tunnista saatikka sitten tunnusta ketään kovin siistiksi). Jännitys saa vielä ihan uusia piirteitä kun kielimuuri
-
Elämäntaparemontti. Hyi, sanakin inhottaa. Ensiksikin remontteihin, oli kyseessä sitten kroppa tai kylppäri, liittyy aina paljon vaivaa, vaikka lopputulos olisi kuinka miellyttävä. Lisäksi epäterveelliset elämäntavat ovat niin uskomattoman mukavia ja helppoja, että tietoinen suunnan muuttaminen saa ajatuksenakin naamani ruttuun kuin olisin saanut annoksen sitruunaa (ilman suolaa ja tequilaa). Itse asiassa remontoisin mieluummin kylppärin käyttäen pelkkää teelusikkaa
-
Kurinalaisen aikataulun oppinut ihminen on siirretty maailmaan, jossa elämää ei säätele kello, vaan tavat ja perinteet luovat rungon toiminnalle. Miten koskaan tulen selviämään? Ei se helppoa ole. Sinnikkäästi olemme aina aikataulussa, ei, olemme etuajassa, vaikka tiedämme, että täällä mikään ei koskaan tapahdu siihen aikaan kuin ennalta on ilmoitettu. Suomalainen armeijallinen aikataulun noudattaminen on syvällä veressä
-
Täytyykö uuteen maahan ja kulttuuriin muuttaessa sulautua paikallisväestöön? Maassa maan tavalla tai maasta pois. Käsi ylös, jos olet kuullut tätä lausetta uupumukseen asti. Tämä on helppo täräyttää Suomessa jos joku menee uikkarissa saunaan, samoin kokeneet matkailijat nyökyttävät päätä kuin hartioilla olisi vieteri kun on kyse paikallisten toimintatapojen noudattamisesta. Mutta onko suomalaisen oltava Vietnamissa vietnamilainen? Kirjoitettuani
-
Sain huikean rohkealta reissubloggaaja Hennalta haasteen listata matkailuun liittyen kymmenen asiaa, joita en ole koskaan tehnyt. Never have I ever. Tässäpä olikin vähän pohtimista kun on tullut pölhöiltyä niin monessa. 1) En ole koskaan käynyt sukeltamassa En laitesukeltamassa, enkä itse asiassa muutenkaan ole edes räpylöiden ja snorkkelin kanssa suostunut syvälle mereen. Pelkään syvää vettä ja
-
Kaikki tuntevat apinan Istuimme tänään syömässä lounasta työporukallamme, jossa minä ja kolme työkaveriani olemme suomalaisia, loput kollegoistamme sekä toimistollamme tänään vieraillut kuvausryhmä vietnamilaisia. Samassa ravintolassa ollut vietnamilainen, Hải Phòngissa lomaileva nainen, tuli pyytämään saako hän ottaa meistä kuvan matkamuistoksi. Minua hymyilytti. Mitä jos Suomessa joku Lapin lomalla oleva jyväskyläläinen tulisi pyytämään, saako ottaa kuvan lounasravintolassa
-
stressisyöjä Eräs lukijani esitti taannoin mielenkiintoisen kysymyksen siitä, miten muutto vieraaseen maahan ja kulttuuriin on vaikuttanut meihin fyysisesti. Olen sittemmin miettinyt asiaa paljon, sillä fyysisiä muutoksia tosiaan on, samoin kuin muutoksia elämäntavoissa. Suuret elämänmuutokset vaikuttanevat aina myös kehoon mielen lisäksi, ja näitä muutoksia on terveellistä tarkastella, etenkin, etteivät negatiiviset muutokset jää pysyviksi. Valmistautuessani muuttamaan Suomesta
-
Maailma on avoin Konferensseja, hotelleja, ulkomaanmatkoja, televisiokuvauksia, mainoskuvauksia, luentoja, videopuheluita ympäri maailman. Kuulostaa ihan opettajan työltä, vai mitä? No ei kuulosta perinteisessä mielessä, mutta sitä se silti on. Ainakin tämän opettajan työ, ainakin joskus. Aiemmin olen kuvannut toisinaan nykyisen työni hankalia hetkiä ja raadollisia puolia. Open työhön, myös ulkomailla opettavan open työhön, liittyy onneksi myös
-
Matkamiehen tytär Olen ollut muksuna siitä etuoikeutettu, että matkustimme perheeni kanssa paljon, ulkomaille oli päästävä ainakin kerran vuodessa. Tänään matkatoimiston ohi kulkiessani katselin näyteikkunaa vinosti hymyillen ja muistelin sitä, kun hotelleja ei varattu netin vertailusivustolta, vaan matkatoimistosta haettiin jäätävän paksut oppaat, joissa jokaisesta hotellista oli pikkuinen kuva ja tietopaketti. Kun sopiva kohde ja hotelli oli