Uuden edessä

Kirjoitustahtini on viime aikoina hidastunut. Kirjoittaminen on vaatinut paljon voimia, kuten kaikki muukin. Olen ollut uupunut, voimaton ja epävarma. On raskasta kirjoittaa arjesta kun arjessa ei ole kaikki hyvin. Minulla ei ole ollut töissä kaikki hyvin pitkään aikaan. En halua puida työpaikkani asioita julkisesti, eikä se ole tarpeenkaan. Mutta haluan kertoa irtisanoutuneeni työstäni muutama päivä … Jatka lukemista Uuden edessä

Kotia kohti

Huomenna alkaa matkani kohti Suomea. Tänään olen valmistellut lähtöä ja pakkaillut. Tuijottanut seinää pitkät tovit välillä pää suristen ajatuksia, välillä koppa aivan tyhjänä. Olen reissussa vain kaksi viikkoa ja palaan sitten takaisin Vietnamiin, mutta tuntuu kuin olisin lähdössä avaruuteen.   Kotiin vai ulkomaille? Olen asunut Vietnamissa pian kahdeksan kuukautta. Se on toisaalta pitkä aika, toisaalta … Jatka lukemista Kotia kohti

Ummikon elämää

"Unna, tulee noPIAsti!" Pakko nauraa. Etelä-Afrikkalaisella ystävälläni on palanut hermo odottamiseen, ja hän suoltaa suomea käännösohjelman avulla. Afrikaansia äidinkielenään puhuvalta taittuu suomen lausunta aika hyvin, etenkin kun korostus on melko vihainen. Yritän huutaa jotakin takaisin vietnamiksi, mutta ei taitu. Seitsemän kuukauden jälkeen ei vieläkään taitu.   Kielitieteilijä ja kulttuuriantropologi Unnaleks Olen aina opiskellut kieliä. Itse … Jatka lukemista Ummikon elämää

Harmaita ajatuksia saastepilven keskeltä

Sain eilen kuulla, että nyt on sitten kevät. Ihan todella. Talvi meni jo. Siis mitä? Yhden viikon oli kylmä, siis alle 20 astetta. Itse asiassa aamuisin oli niin kylmä, että koska nämä huikeat arkkitehtuurin taidonnäytteet, joita myös taloiksi kutsutaan, ovat kylmällä sisältä kylmempiä kuin ulkoilma, heräsimme nenät jäässä. Tajusin ilmastointilaitteeni pukkaavan tarvittaessa myös lämmintä ilmaa, … Jatka lukemista Harmaita ajatuksia saastepilven keskeltä

Vietnamin sappikarhujen viimeinen toivo

Ihmisten julmuudelle ei tunnu joskus olevan mitään rajaa. Onneksi meillä on vastavoima, rakkaus. Valon ja pimeän kamppailu on kuitenkin jatkuvaa, ja joskus toivottomuus iskee toisen puolen pelatessa täysin ilman sääntöjä. Toivoa kuitenkin on, ja tämä on tarina niin pahuudesta kuin toivostakin. Julkaisun kuvat ovat aitoja, suurin osa on Four Paws Bear Sanctuaryn nettisivuilta yhteistyössä järjestön … Jatka lukemista Vietnamin sappikarhujen viimeinen toivo

Lukko aukeaa

Olen ollut viime aikoina vaikeasti tavoitettavissa. Vastaan viesteihin ja sähköposteihin joskus päiviä myöhässä, kiireettömiin viesteihin saatan unohtaa vastata kokonaan. Ei, se ei johdu siitä etten välittäisi. Olen vain jotenkin käsittämättömästi lopultakin neulonut ympärilleni hiuksenhienon kudelman, joka alkaa muistuttaa jonkinlaista elämää. Ja aikatauluni ja pääni eivät selvästikään kestä sitä. Tähän voisi nopeasti silmiä pyöräyttäen todeta, että … Jatka lukemista Lukko aukeaa

Joulu Vietnamissa

Siis mikä joulu? Koska se oikein oli? Minulla oli tiistai ja keskiviikko. Töitä ihan normaalisti, opetin eka- ja tokaluokkalaisille enkkua. Sen verran livettiin opetussuunnitelmasta, että katsottiin YouTubesta lasten kanssa pari pätkää Joulupukista. Lapset kysyivät, miksi Pukki ei käy Vietnamissa. Totesin vähän varovasti, että ehkä täältä ei kirjoiteta Pukille kirjeitä ja Pukki muuttaa suuntaa, jos tarpeeksi … Jatka lukemista Joulu Vietnamissa

Paniikkikosinta

Kyllä, olen nyt sitten ihan kosinutkin täällä ihmisiä. Tai toistaiseksi vain yhtä ihmistä. Paikallinen ystäväni kysyi tässä taannoin, miksi minun elämäni on niin pöljää. Miksi minulle tapahtuu kaikkea ihan typerää. Hei hyvä kysymys, saisinko seuraavan? Tätä nimittäin pohdin itsekin aika ajoin - miksi taivaan tähden minä olen aina järjettömissä tilanteissa?   Ihan fluentti Kas kun … Jatka lukemista Paniikkikosinta

Muutama sana vietnamilaisista

Lukijatoive! Sain toiveen kirjoittaa tarkemmin vietnamilaisista itsestään. Lukija kertoi tuntevansa joitakin vietnamilaisia ja että he ovat mukavia tyyppejä. Voihan sentään, mikä kysymys. Ensin ajattelin, että helppo homma, mutta eipähän olekaan. Kun asettaa sormet näppäimistölle ja pitäisi alkaa pukea sanoiksi näitä ihmisiä, tuntuu että menee sekä kieli että ajatus ihan solmuun. Saisinko kuvata ennemmin amerikkalaisia tai … Jatka lukemista Muutama sana vietnamilaisista

Hupaisien sattumien sarja

Arjessa tapahtuu paljon pieniä huvittavia asioita, joille on pakko hymyillä. Niistä ei ehkä saa kokonaista artikkelia jokaisesta, mutta ne ovat silti maininnan arvoisia. Tämä artikkeli onkin omistettu hupaisille arjen asioille.   Miksi olet tänään normaali? Kävin hammaslääkärissä. Kyllä, juuri siinä hammaslääkärissä. Sitä pahuksen hammasta korjattiin edelleen, nyt toivottavasti viimeisen kerran. Kun menin vastaanotolle ja istuin … Jatka lukemista Hupaisien sattumien sarja