Remonttirasitukset

Kolmetoistatuhatta läpikäytyä ”ideakuvaa”, jo pelkistä valmisteluista itkevä lompakko, lattialla tavaraa kuin isommankin nujakan jäljiltä. Aivan, teen remonttia. Enkä edes mitään oikeaa remonttia, vaan sitä kuuluisaa pientä pintaremppaa.

 

Kassialma-Remppareiska

Asunto on omani, joten saan toki mellastaa täällä kuten haluan. Erään korona-ajan ja surullisenkuuluisan kotiinpaluun seurauksena huomattavasti keventyneet käteisvarat ovat kuitenkin sitä mieltä, että mellastaminen on enemmänkin pientä puuhastelua. Hyvin pientä puuhastelua. Niinpä aloin siis puuhastella ja kas, pieni puuhastelu vaatiikin yllättävän paljon.

Tuntuu että käyn rautakaupassa (tai työkaluja myyvässä lähistön rompekaupassa) joka päivä hakemassa jotakin. Tunnustan, etten omista oikeastaan yhtäkään työkalua – tai siis en omistanut aiemmin. Nyt minulla on vasaroita ja mittoja ja pihtejä ja leikkureita ja ruuvareita ja talttoja ja paljon muuta, jota en todellakaan arvannut tähän työhön alkaessa tarvitsevani. Pari ensimmäistä ruuvia irtosikin seinästä perunankuorimaveitsellä oikein hyvin, mutta lopulta myönsin tappioni ja lähdin etsimään kunnon välineitä.

Tilannettahan ei helpota yhtään, että ikääntyvästä autostani tipahti pakoputki maantielle. Onneksi se urheasti raahautui perässä kotipihaan asti, mutta auto on kiskottava korjaamolle kunhan epätoivoltani ehdin. Julkiset toki kulkevat varsin mallikkaasti, mutta etenkin isompien hankintojen kotiin kärrääminen vaikeutui juuri merkittävästi.

 

 

Yllätyselementit

Remppareiskan iloja on repiä tapetti irti ja kurkistaa mitä alta löytyy. Onneksi ei kilokaupalla uusia tapettikerroksia, mutta reikiä oli varsin kunnioitettava määrä sekä murtuma rappauksessa yhdessä porauskohdassa. Niinpä siis olen kiskonut seinästä kasapäin proppuja ihan varta vasten ostamillani pihdeillä. Tapetit lähtivät kohtuullisen pienellä työllä, toki kahdessa osassa ja liimapintaa irrotellessa sai hämärissä tosissaan siristellä silmiä.

Sisu osallistuu kaikkeen. Se on kuin varjoni, joka seuraa minua joka huoneeseen, laitoin sitten ruokaa tai käyn suihkussa. Sisu leikkii irrotetuilla tapeteilla ja tiputtelee irrotettuja proppuja ikkunalaudalta, osallistuu aktiivisesti jokaiseen käyntiin komerossa, riemuitsee aina hypätessäni alas jakkaralta ja muistaa repiä silpuksi kaikki esille jääneet paperit, kuten laskut. Iltaisin pidämme pitkän leikkihetken palkintona tästä kaikesta osallistumisesta.

 

 

Luvaton tunkeutuja

Otin tässä eräänä kylmänä päivänä yhteyttä talonmieheen, koska asunnossa oli niin kylmä, että minulla oli päällä pari lämmintä paitaa ja viltti. Patterit olivat täydellä teholla, mutta haaleita. Hoidan mieluiten aina kaikki asiat kirjallisesti, jotta sovitusta jää käteen jotain konkreettista, joten kysyin talkkarilta voisiko patterit ilmata. Pariin päivään ei kuulunut vastausta ja ajattelin soittaa, mutta sitten seinästä löytyi aiemmin mainitsemani murtuma, joten uudessa viestissä kysyin nätisti onko talkkari saanut aiemman viestini ja onkohan tätä kautta mahdollista saada korjaus myös seinän reiälle.

Taaskaan en saanut mitään vastausta, mutta parin päivän päästä asuntoni sisäoveen oli kotiin palatessani ilmestynyt lappu, jossa kerrottiin asunnossa käydyn yleisavaimia käyttäen. Ällistyin – mitä ihmettä? Siis asuntoon on tultu täysin asiasta ilmoittamatta yleisavaimilla omin luvin? Vaatteeni olivat kuivumassa eteisessä ja etenkin makuuhuoneessa rempan keskellä kaikki riipin raapin. Sisu ujostaa kovasti vieraita enkä soisi että sisään ramppaa ketään ilman minua. Mitä jos olisin ollut suihkussa tai nukkumassa tai mitä muuta hyvänsä sitä nyt ihminen tekee ettei pääse avaamaan ovea?

Lisäksi lämpötilan todettiin olevan ihan sopiva (kai nyt, ulkona oli 10 astetta lämpimämpää kuin asiasta ilmoittaessani) ja seinän reiästä kehotettiin olemaan yhteydessä asunnon omistajaan. Niin, minä siis asunnon omistajana ihan omin kätösin olin kirjoittanut nämä viestit talkkarille.

Lähetin kipunoivan kiukkuisen viestin asiasta isännöitsijälle, jonka ainoa kommentti oli, ettei talonmiehen sähköpostista nyt pysty vastaamaan (mikä hiton sähköposti se sellainen on?!) ja että näistä asioista kannattaa kyllä soittaa.

No vai niin. Että ei se mitään että asuntooni on tultu omin luvin, itsepä en soittanut.

 

 

Maalikaupan tulevat haasteet

Tilojen tuleva värikartta muuttuu mielialani mukaan. Rakastan kauniita tapetteja, mutta vähän pelkään, että sössin niiden seinäänlaiton. Maalaaminen olisi siis turvallisempi vaihtoehto. Välillä haluan oikein voimakkaat värit, välillä paletti muuttuu puuteriseen ja maanläheisempään. Lopullinen tilanne selvinnee siinä vaiheessa kun kävelen maalien kanssakaupasta ulos ja alan ihmetellä mitä tuli ostettua. Maalausta varten minulla on jo telasetti, pensseleitä ja varsi. Tulevan viikonlopun ja viikon projekti on kuitenkin ensin paklata kaikki seinien reiät, hioa ne ja pestä seinät soodalla. Luulin jo, että minulla on kaikki tarvittava, mutta ei.

Tarvitsen pesuun ämpärin.

Ps. Rempan edistymistä ja muitakin vastoinkäymisiä voi seurata Instagramissa!