Vietnamin vallattomat naiset

Kerron tässä artikkelissa maailman vanhimmasta ammattikunnasta, jonka kohtalo ei kuitenkaan ole useinkaan kaunis. Siksi tämän artikkelin suojaikäraja on 16 vuotta. Pyydän nuorempia lukijoitani (joita kovasti toki toivon olevan!) palaavan blogini pariin seuraavan julkaisuni kohdalla.

Rantojen vallattomat naiset

Hieman reilu vuosi sitten muuttaessani Vietnamiin, asuin kahden muun opettajan kanssa samassa kimppakämpässä. Kämppikseni Ville, joka on luonteeltaan levoton seikkailija, tarvitsi melko nopeasti lisää liikkumatilaa, ja päätti lähteä tutustumaan paikalliseen rantaan. Ranta on Hai Phongin laitamilla, ja sinne kulkee bussilla noin parinkymmenen minuutin matkan.

Paikallinen keskuksellamme työskentelevä nainen, joka toimi tuolloin pitkälti tukenamme ja turvanamme, kauhistui. ”Ole sitten varovainen! Siellä on niitä… naisia.” Virnistelimme Villen kanssa molemmat, ja totesimme, että eiköhän tämä pärjää. Nainen kuitenkin väänteli käsiään, huoli ja stressasi. Ne naiset kuulemma huijaavat ja vievät rahasi. He ovat vallattomia. Hymyilin kämppikselleni, siellä on siis vallattomia Villettömiä naisia, menehän katsomaan. Ville palasi ihan ehjin nahoin, ja sanoi, ettei ollut nähnyt mitään kummallista. Keskipäivän ranta oli lähes täysin autio.

Pian meille selvisi kuitenkin tämän pienen rantakaupungin tarkoitus. Paitsi että alue on paikallisten lomanviettopaikka, se on myös paikka, johon paikalliset miehet menevät hakemaan maksullista seuraa. Kotikatumme miesten varsin kostea illanvietto päättyi usein siihen, että koko äijäkööri lähti tuhannen päissään ajelemaan rantakaupunkiin naisiin. Vaimot jäivät kotiin nukuttamaan lapsia. Voin vain kuvitella heidän tunteensa.

Rantakaupungin maksulliset naiset ovat aivan rehellisesti ilotalon tyttöjä. He ovat orjia, jotka on suljettu sisään, ja jotka saavat ulkoilla vain valvotusti ilman puhelinta. Usein naiset ovat nuoria, vuorten köyhistä kylistä tulevien etnisten ryhmien tyttöjä, jotka huijataan kaupunkiin lupaamalla töitä hierojana tai minä lie, ja jotka sitten suljetaan ilotaloon. Rahaa naiset kyllä työstään saavat, yleensä kuukausitulot pyörivät siinä 100-1500 euron paikkeilla. Tämän saadakseen naiset ovat arkisin, maanantaista perjantaihin, noin kahdeksan miehen kanssa per päivä, viikonloppuisin asiakkaita on noin 25 per päivä. Kiireessä ei aina ehdi välillä pukea, vaan siirrytään vain seuraavan asiakkaan luokse.

Karaoken hämärässä

Vietnamissa karaoke on valtavan suosittua. Perheet laulavat kotona omiin laitteisiinsa volyymit kaakossa, usein kadullekin raahataan karaokevälineet. Karaokepaikkoja on myös pilvin pimein. Niissä, toisin kuin suomalaisissa karaokebaareissa, jokaisella porukalla on yksityinen huone, jonne toimitetaan virvokkeita. Ja tarvittaessa naisia.

Saamani arvion mukaan noin 70%:ssa karaoketaloja naiset ovat iso osa palvelua. Näissä paikoissa järjestetään paljon (miesten välisiä) bisnestapaamisia, joihin liittyy vahvasti alkoholi ja naiset. Näitä naisia saa kosketella, kiusoitella ja suudella, heidän kanssaan saa laulaa. Osassa taloista on myös huone johon naisen kanssa voi mennä, toisissa paikoissa pidemmälle meneminen on sallittua myös karaokehuoneessa. Näissä naiset työskentelevät kuulemani mukaan yleensä vapaaehtoisesti (ainakin näennäisesti, monille tämä voi kuitenkin olla vain käytännössä ainoa vaihtoehto). Karaoke- ja ilotalojen lisäksi on myös paljon ”vapaan markkinan” ilotyttöjä, jotka työskentelevät itsenäisesti. Luksustytöt saavat työstään myös paljon rahaa, kalliita koruja, vaatteita, laukkuja, autoja, mitä mielivät.

”Vanhoilla” päivillä

Ennen kuin ilotyttö tulee vanhaksi, noin kolmekymppiseksi (terveisiä kolmekymppiseltä kirjoittajalta, joka tämän kuullessaan meinasi tukehtua juomaansa), hän on yleensä muokannut ulkonäköään kirurgisesti jo monta kertaa näyttääkseen jatkuvasti teinitytöltä. Kasvot, kaula, rinnat, jalkoväli. Mutta kolmekymppiseksi tullessa täytyy yleensä alkaa vakavoitua ja keksiä, miten sitä loppuelämänsä viettää. Yksi keino on saada asiakas menemään naimisiin. Toinen on perustaa oma kahvila tai muu liike, ja alkaa itse usein pyörittää samantapaista bisnestä. Joskus naiset jatkavat työtään paikallisten standardeilla vanhoiksi, noin kuusikymppisiksi asti.

Mikä ajaa tytöt tähän työhön? Kuulemani mukaan köyhien kylien tytöille huoraus on joko ainoa tai lähes ainoa keino saada rahaa. Toisissa perheissä vanhemmilla ei ole varaa maksaa tytön opiskelua, opiskelua rahoitetaan prostituutiolla. Toiset ovat laiskoja opiskelemaan, ja etenkin vapaan prostituoidun työ voi olla tuottoisaa ja koukuttavaa työn ”helppouden” takia.

Helppoudesta voidaan toki olla montaa mieltä ja psyykkiset vaikutukset ovat usein raastavia. Artikkeliin haastattelemani tuttu kertoi rantakaupungin tyttöjen lasittuneesta, tyhjästä katseesta. Mieleeni tulivat häkeissä pidetyt karhut, joista kirjoitin aikoinaan (lue artikkeli tästä). Sekä karhujen että tyttöjen katse on kääntynyt sisäänpäin.