Koronatilastoja ja niiden seurauksia

Kaupunkimme koulut aukesivat eilen ensimmäistä kertaa sitten tammikuun. Lempi-intialaisravintolani aukesi pari päivää sitten ja suosikkikahvilassani tuoksuu jälleen kahvilta ja karamellilta, vaikka vitriinin pullavalikoima on edelleen melko surullista nähtävää. Kadut ovat jälleen palanneet ennalleen, eli jalankulkijalle mahdottomiksi ylittää, ja koulujen auettua myös ruuhka-ajat ovat palanneet kohdilleen. Katukuvaan on ilmestynyt uusiakin yrityksiä ja muutama on selvästi kohentanut yleisilmettään. Intialaisravintolan nepalilainen omistaja tosin näyttää siltä kuin olisi asunut karanteeniajan maan alla, aiemmin huoliteltu, iloinen mies on saanut leukaansa partavarjon, silmiensä alle pussit ja ilmeeseensä lannistuneisuutta. Kouluun palaavat lapset sen sijaan säteilivät intoa ja opettajaystäväni kertoikin, että lähes kaikki olivat paikalla, ikionnellisina kouluun palaamisesta.

Tilastojen valossa

Viimeisimmän saamani tiedon mukaan Vietnamissa on 270 todettua koronatartuntaa, joista 220 potilasta on parantunut ja yksikään ei ole kuollut. Yhdeksän potilaan on kuitenkin todettu antaneen positiivisen testituloksen uudelleen jo kertaalleen parannuttuaan. Numerot ovat täällä kuitenkin monimutkainen juttu, sillä erittäin sosialistisessa, korruptoituneessa maassa on hyvinkin mahdollista, että mahdollisia kuolemia olisi laitettu esimerkiksi jonkin muun keuhkosairauden piikkiin, ja näin pidetty tilastot puhtaana. Tämäkin tekijä huomioon ottaen tartuntamäärät Vietnamissa ovat edelleen todella pienet, ja tässä asiassa hallitus ansaitsee taputuksen olalle. Ja näiden lukujen innoittamana rajoituksia on nyt purettu urakalla.

Vaan miten tästä eteenpäin? Vietnamissa tilanne on sama kuin ympäri maailmaa – talous ei kestä karanteenia eikä rajojen pitämistä kiinni. Koko maa tuntuu tällä hetkellä huokaisevan, ja hiljalleen palaavan takaisin arkeen. Arkeen paluu tarkoittaa tietysti myös uuden tartunta-aallon todennäköisyyden kohoamista silmissä. Jo nyt, uhkailusta ja kiristyksestä huolimatta, suurin osa ulkoilijoista on jättänyt pakollisen kasvomaskin pois.

Ennen pakollista sormien heristelyä usealta taholta, totean heti, että käytän itse kasvomaskia ja vietän edelleen suurimman osan ajasta sisätiloissa piilossa maailmalta, ei siis hätää.

Jännittävää elämää

Minun elämäni suurin jännitysnäytelmä on tällä hetkellä jalkapalloa muistuttava kissani, jonka piti pyöräyttää pörröinen lastinsa jo pari päivää sitten. Kyseisellä mammakissalla ei kuitenkaan ole selvästikään minkäänlaista kiinnostusta synnytykseen. Ruoka maistuu entiseen malliin ja etenkin yöllä on mahtavaa riehua ympäri kämppää. Parasta hupia on ottaa vauhtia kylppärin peräseinästä, sinkoutua olohuoneen läpi makuuhuoneen avoimesta ovesta sisään, samalla vauhdilla loikata puolesta välistä huonetta päälleni nukkuessani ja samalla vauhdilla ottaa uudet vauhdit viereisestäni seinästä ja jatkaa uudella rysäyksellä takaisin tulosuuntaan. Olen lakannut juomasta vettä iltaisin, etten pelästyksestä pissi housuun neljän jalan rysähtäessä varpaat levällään päähäni kesken makeimman unen.

Pentujen synnyttyä kiikutan kisun pentuineen Hanoihin eläinlääkärille, sillä Hai Phongissa yksikään eläinlääkäri ei pysty siruttamaan kissaa. Saadakseni otuksen mukaan Suomeen, se on kuitenkin rokotettava ja sirutettava ja vasta-ainenäytteet on vieläpä käytettävä Euroopassa EU:n hyväksymällä klinikalla. Kääk. Olen kuullut, että Suomen kansalaisuuden saaminen on vaikeaa, ja vaikeaa se on näköjään nelijalkaisillekin.