Karanteenia ja eläinsuojelua

Olemme olleet karanteenissa 11 päivää. Tänä aikana en ole poistunut rakennuksestamme kertaakaan. Kämppäkaverini uskaltautui tänään kulmakioskille asti, itse en sinne lähde, sillä pelkään karanteenileirille joutumista.

Kotona vai leirillä?

Juttelin tänään viestitse erään marokkolaisen nuoren naisen kanssa, joka leirille oli joutunut. Leirillä hän jakoi huoneen muutaman muun kanssa. Sängyissä ei ollut patjoja eikä tyynyjä, paikassa ei ollut WiFi-yhteyttä eikä tietenkään televisioita tai muita laitteita. Huoneesta ei saanut poistua kahteen viikkoon.

En kritisoi. Vietnamissa on tehty valtavasti töitä tartunnan hillitsemiseksi. On täysin absurdia odottaa, että tuollaiselle leirille saataisiin sadoille ihmisille yhtäkkiä hotelliolosuhteet, ei tietenkään saada. Leireillä kuitenkin saadaan ruokaa ja majoitus, ja näin taudin leviäminen yritetään minimoida. Jos lukuihin on lainkaan uskominen, tilanne on saatu pidettyä kurissa esimerkillisen hyvin. Täällä uskalletaan olla jo varovaisen optimistisia. En kuitenkaan missään nimessä halua leirille itse, joten noudatan määräyksiä tarkalleen, ja pysyn kotona vaaditun kaksi viikkoa johtuen muutostani Hanoista.

Muutaman päivän päästä saan käydä tärkeillä asioilla kuten eläinlääkärissä kissan kanssa ja ruokakaupassa. Kauppaan pääseminen tuntuu nyt siltä kuin suunnittelisi matkaa Disneylandiin. Mikä ihana ajatus, että pääsee kävelemään kauppaan omin jaloin, pääsee tämän rakennuksen ulkopuolelle, pääsee hetkeksi katsomaan jotakin muuta kuin neljää seinää.

Miksi kissa lähtee mukaan

Rescue-kissani raskaus etenee ja kisu pyöristyy mukavasti. Päätös on nyt tehty ja jos kaikki menee hyvin, kissa lähtee mukaani Suomeen. Olisin toki voinut etsiä sille uuden kodin täältä, mutta nyt sanon ihan suoraan – en luota täällä keneenkään. Ja siihen on hyvä syy.

Vietnamilaisille lemmikkieläinten pito on vielä kovin uutta. Eläimet ovat edelleen pitkälti hyödykkeitä, ja ajatusmalli on, että ihminen vahvempana saa tehdä eläimelle mitä tykkää. Jos eläin esimerkiksi tekee tarpeensa vahingossa sisälle, sitä rankaistaan erittäin fyysisesti, lopputuloksena voi olla jopa eläimen kuolema. Kissa tai koira voidaan sitoa lyhyellä narulla sisäpihalle niin, että eläin pääsee juuri ja juuri makuulleen ja ylös. Minkäänlaista ”väärää käytöstä” ei suvaita, tai eläin hakataan perusteellisesti. Kissojen annetaan myös kulkea sisään ja ulos, mistä syystä ne käytännössä aina joutuvat jossakin vaiheessa ravintolan pataan.

Viestittelin asiasta Vietnamin eläinsuojelujärjestön henkilön kanssa, joka auttaa minua kissan muutossa. Hän kertoi pitäneensä eläinklinikkaa kolme vuotta, eikä tuona aikana nähnyt kertaakaan vuotta vanhempaa kissaa, sillä kenelläkään ei eläin pysynyt hengissä vanhemmaksi. Tästä syystä paikallisilla eläinlääkäreillä ei ole myöskään minkäänlaista kokemusta vanhemmista kissoista, he eivät pääse näkemään moisia ihmeitä. Kerroin, että paikallisten ystävieni mielestä olen hirviö, kun pidän kissani sisällä ja haluan steriloida sen pentujen synnyttyä. Nainen totesi, että aika paljon pahempaa on, miten kadulta kissat naarataan pikkuruisiin häkkeihin ja häkeissä ravintoloihin, missä niiden kurkut leikataan auki muiden kissojen edessä. Jos ne siis selviävät matkasta ravintolaan. Hän on valtavan helpottunut, että haluan ottaa Sisun mukaani, ja yhtä huolissaan kanssani, mihin Sisun pennut sijoitetaan.

Jos pennut annetaan paikallisten sijaan ulkomaalaisille, on aina se riski, että kyseessä on ”kesäkissa”. Lemmikki, joka on kiva olla kotona niin kauan kuin ollaan Vietnamissa töissä, mutta jolla ei ole asiaa lennolle omistajan kotimaahan. Ja pahimmillaan kissa on taas kadulla ja sitten padassa.

Hanoissa näin, miten mies pieksi kadulla pientä iloista koiraansa remmillä, koska koira oli hyppinyt innoissaan päästessään ulos. Koira kirkui niin että katu raikui. Itkuni läpi tein päätöksen, että jos vain saan Sisun mukaani, se ei tähän maahan jää.

Nyt pieni pyöreä tuleva mamma makaa tuossa laukkuni päällä. Pentujen pitäisi syntyä parin viikon päästä. Sisu pitää siruttaa, rokottaa ja lähettää vasta-ainetestit EU:n hyväksymälle klinikalle (joita Vietnamissa ei ole). Vielä on siis pitkä aika että pääsemme lähtemään yhdessä, mutta tänä aamuna tyttö kiersi käpälänsä käteni ympäri ja taputti sitten poskeani. Vastasin sille ”en tietenkään jätä sinua”.