Hupaisien sattumien sarja

Arjessa tapahtuu paljon pieniä huvittavia asioita, joille on pakko hymyillä. Niistä ei ehkä saa kokonaista artikkelia jokaisesta, mutta ne ovat silti maininnan arvoisia. Tämä artikkeli onkin omistettu hupaisille arjen asioille.

 

Miksi olet tänään normaali?

Kävin hammaslääkärissä. Kyllä, juuri siinä hammaslääkärissä. Sitä pahuksen hammasta korjattiin edelleen, nyt toivottavasti viimeisen kerran. Kun menin vastaanotolle ja istuin tuoliin, minut siihen ohjannut hammaslääkärimies (tämäkin lääkäri oli nuori mies, mutta ei sama joka hampaani korjasi) katsoi minua hymyillen ja kysyi, miksi minulla on samanväriset sukat jalassa. Tuijotin miestä epäluuloisesti kuin lehmä uutta veräjää, kunnes harmaat aivosoluni yhdistivät, että minulla taisi olla edellisellä kerralla eripariset sukat jalassa.

Ai niin, ja hammaslääkärin seinällä, vastapäätä tuomion tuolia on kyltti, jossa seisoo ”nauru on paras lääke”. Siis hammaslääkärissä. Niin että sitä on tuijotettava samalla kun juurihoidon viiltävät sävelet kaikuvat korvissa.

 

Ei millään pahalla, mutta…

Ilmassa on tällä hetkellä paljon saastetta, mikä saa minut yskimään välillä pahasti. Ehkä tiedätkin sellaisen yskänpuuskan, jota ei saa millään loppumaan, ja jos sitä yrittää pidättää se pahenee. Se ei iske oikeastaan koskaan kotona, vaan aina jossakin kiusallisessa tilanteessa. Kuten pikkubussissa matkalla Hanoihin. Yskin, yskin ja yskin, vesi valui silmistäni, tiesin miten pahalta se kanssamatkustajista tuntui, joten yritin pidättää – tuloksetta. Vieressäni matkustava korealainen mies googletti ja näytti minulle puhelimestaan sivun ”10 keinoa lopettaa yskiminen”. Oli muuten lähellä ettei kaveri löytänyt itseään tienposkesta.

 

Torille!

Vietnam voitti tänään Aasian Cupin jalkapallossa ja olimme seuraamassa lähetystä eräässä paikallisessa kuppilassa. Voiton varmistuttua tietysti koko kaupunki sekosi ja ryntäsi kaduille, missä pompittiin, huudettiin, ajettiin hurua autoilla ja mopoilla, liput liehuivat ja torvet soivat. Suomalaisesta juhlinnasta poiketen julkisia hellyydenosoituksia ei täällä hyväksytä tässäkään tilanteessa ja kukaan ei uinut suihkulähteessä.

 

Halaus, joka tiesi paikkansa

Istuin tänään käytävällä erään tokaluokan ulkopuolella odottamassa, että tuntini alkaisi. Pieni poika tulee luokasta viereeni, sanoo ”happy birthday me today” ja ilahtuu kun onnittelen. Hän kipuaa syliini, kietoo kädet kaulaani ja painaa päänsä olkapäälleni. Ja on vain siinä. Istumme näin monta minuuttia, kunnes tunti alkaa, ja kävelemme käsi kädessä luokkaan. Aamu oli ollut huono ja jotenkin tuntui, että tuo ipana tiesi minun tarvitsevan ehkä juuri tuota hetkeä.

 

Paras yllätys koskaan

Sain tänään postia Suomesta. Ystäväni Jenni pyysi minulta osoitettani, taisi olla lokakuussa, mutta koska meillä ei ole postilaatikkoa tai -luukkua, annoin työpaikkani osoitteen. Osoite oli noin kymmenen rivin mittainen ja olimme molemmat melko varmoja, että lähetys ei tule perille. Tänään toimistohenkilökuntamme antoi kuitenkin minulle säteillen käteen kirjekuoren, jonka tunnistaessani aloin kirkuen hyppiä pitkin aulaamme. Avasin kuoren ja sain käsiini ystäväni tekemiä kortteja, joissa jokaisessa oli kuva meistä ja takana jokin pieni tervehdys. Ja lisäksi pikkuisessa pussissa korvakorut. Katsellessa kortteja aloin nauraa ja itkeä yhtä aikaa, henkilökuntamme toimittaa minut melko varmasti lähipäivinä hoitoon.

 

Siskonpeti

Täällä on tosi kylmää. Tiedän, että tuntuu suomalaisesta naurettavalta pitää säätä kylmänä kun lämpöasteita on kuitenkin 13-17, mutta täällä se tuntuu kyllä todella kylmältä, Ja koska taloja ei ole tehty pysymään lämpiminä, sisällä on lähes kylmempi kuin ulkona. Kommuunimme on alkanut kokoontua milloin kenenkin huoneeseen, kaikki kolme saman peiton alle, katselemaan hölmöjä ohjelmia tietokoneelta. Ihan parasta.

 

Alamäki alkoi

Kävin Hanoissa työmatkalla suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolla ja pidin seuraavana päivänä pari näyttötuntia mahdolliselle uudelle asiakkaalle. Join aamulla ensimmäisen vapaaehtoisen kahvikupilliseni (huom. täällä kahvissa on kondensoitua, hyvin makeaa maitoa) väsymykseeni ja tuntieni jälkeen fiksuna likkana toisen, jotta varmasti olisi seuranneella automatkalla täysin hereillä, tuhannen kierroksilla ja päälle aivan järkyttävä vessahätä. Selvisin, mutta opin myös muutaman asian kahvista.

 

Voi, näitä olisi vaikka kuinka paljon. Täytynee taas kirjoitella asioita muistiin ja välillä koota ne yhteen muistutuksena siitä, että pienistä puroista kehittyy riemukkaasti pulppuileva virta.