Mädät hampaat

Lapsi hymyilee minulle iloisesti. Vielä hieman harottavissa maitohampaissa on mustat reunat. Ensin luulin lasten syöneen jotakin vihannesta tai marjaa joka värjää hampaat, mutta ei. Hampaissa on likaa ja mätää.

 

Maitohammas – valkea tai musta aarre

Yleensä oppilaan näyttäessä opelle hammasta, on kyse heiluvasta maitohampaasta. Sitä sitten yhdessä ihmetellään ja ihaillaan koulussakin, odotetaan suurta hetkeä koittavaksi. Jos käy niin onnellisesti että hammas irtoaa koulussa, oppilas on suuri sankari ja kaikki haluavat nähdä tuon pienen ihmeen, joka seuraavana yönä tyynyn alla muuttuu maagiseksi karkkirahoiksi. Tai iPhone-rahoiksi, mitä nämä nykymukulat nyt ostavatkaan. Aarre kääritään huolellisesti paperiin ja laitetaan repun sivutaskuun odottamaan, että sen saa ylpeänä näyttää kotona vanhemmille.

Itse laitoin kerran lapsena irronneen maitohampaan taskurahoista säästämäni valtavan kolikkokasan huipulle toiveenani ostaa elokuva videonauhana. Ilmoitin äidille vakavasti, että summa on jo kasassa, sillä jos hän laittaa hampaan tyynyn alle, puuttuva markka tai kaksi ilmestyvät yöllä. Ai että mikä Instagram-hetki se olisi tänä päivänä ollut, maitohammas rahapurkin päällä. Silloin kerrottiin vain työkavereille, jos siis muistettiin.

Tällä viikolla eräässä luokassani oppilas näytti minulle hammastaan ja muutkin hörhöilivät kyseisen oppilaan ympärillä. Valmistauduin tsemppihuudahduksiin ja hammaskeijuriemuun, irronneen hampaan olennaisiin toimenpiteisiin. Mutta suussa näkyi edelleen hampaasta puolet, ja kohta, josta hammas oli lohjennut, oli tummanruskea. Hammas oli mädäntynyt ja lohjennut keskeltä. Lapsi kiikutettiin hoidettavaksi ja kohta hän näytti tyytyväisenä hampaansa asetettua tuppoa.

 

Sokerikylpy hammaspesun sijaan

Monen pikkuisen hampaat täällä ovat kauheaa katsottavaa. Vielä hentoisten maitohampaiden välit ovat usein aivan mustat ja mustuus leviää kohti hampaiden keskiosia varjon lailla. Kauhistuttaa ajatellakin, miltä suu näyttää pysyvien hampaiden alkaessa ottaa vastaan samat iskut. Hampaidenhoito näyttäisi olevan retuperällä perheen varoihin katsomatta, vauraiden perheiden lapsilla nimittäin ongelma näkyy yhtälailla kuin varattomissakin perheissä. En tiedä miten tehokasta asiasta infoaminen täällä on, mutta rohkenen arvella, ettei siinä ole hurrattavaa. Lasten hampaidenhoito kun lähtee ensisijaisesti aikuisen toimista, tuskin yksikään lapsi kokee suurta intohimoa hampaanpesuun ellei tätä toisinaan (tai jatkuvasti) patisteta.

Ja miten tilanne näkyy aikuisissa? Leveinä hymyinä, joista puuttuu hammas sieltä ja toinen täältä. Monilla hampaat ovat värisyttävän mustat. On toki heitäkin, joilla on hohtavan valkoinen hymy, mutta he ovat selkeässä vähemmistössä. En yhtään ihmettele saamiani kehuja hammaslääkäriltäni, voin kuvitella miten karseita maisemia he saavat ammattikuntana ihmisten suissa kurkistella.

Sokeria on täällä joka paikassa. Maito on sokerista, mehu on sokerista, sokerittomia limsoja on todella vaikaa löytää – ainoa sokeriton kaikissa kaupoissa on Coca-Cola, ja sekin on piilotettu alahyllylle. Kahvissa on sokeroitua maitoa. Murot ovat sokerisia, herkut ovat sokerisia. Ja lapset kantavat välipaloinaan näitä sokeriherkkuja mukana joka paikassa. Karkkia ei ole saatavilla tokikaan läheskään samassa mittakaavassa kuin Suomessa, missä silmänkantamattomiin jatkuvat irtokarkkihyllyt saavat aikaan huimausta (ja tulevat täällä uniini), mutta lapsilla on aina jonkinlaista makeaa naposteltavaa tai suolaista naksua tai sipsiä mukanaan. Monen vesipullo on täytetty veden sijaan mehulla.

Olen lukenut, ettei lapsille saisi antaa suukkoja suulle, etteivät vanhempien suun bakteerit vahingoittaisi lapsen purukalustoa. Täällä kaikissa yleisissä tiloissa on aina vesiautomaatti, jonka vieressä on muutama kuppi, joista juotuaan käyttäjä laittaa kupin takaisin paikalleen. Näin on myös kaikissa kouluissa jotka olen nähnyt. Itse en halua näistä kupeista juoda, vaan pidän oman vesipullon matkassa, mutta täällä se on ihan yleinen käytäntö. Kyllä siinä bakteerit saavat vaihtaa omistajaa.

 

Hammaslääkäri kutsuu jälleen

Minulla piti olla tänään uusi aika hammaslääkärille, joka edellisellä käynnilläni jakeli niin ällömakeita kohteliaisuuksia, että sain pari uutta reikää hampaisiini vain niitä kuunnellessani. Sain tyypiltä kuitenkin viestin, jossa tämä ilmoitti, ettei ehdikään hoitaa hampaitani tänään. Lähetin vastauksena varovaisen kysymyksen, olisiko paikalla ehkä joku muu hoitamaan hampaani. Ehei, mies ilmoitti jyrkästi haluavansa huolehtia hoidostani henkilökohtaisesti. Huokaisin syvään. Huomenna sitten nähdään, miten tarina jatkuu.

Minä haluan kuitenkin hampaideni pysyvän suussa mahdollisimman kauan, ja vaikken sinnikkäästä pesurutiinistani huolimatta vieläkään kelpaa hammastahnamalliksi, teen topakasti parhaani. Vaikka se sitten tarkoittaisikin uutta tapaamista kaikkien hammaslääkäreiden romantiikkaromeon kanssa.

 

Ps.

Blogini asustaa tällä hetkellä täällä Rantapallossa, mutta tämä ei taida olla ihan puhdas matkailublogi – eihän? Vaikka matkailu on toki tärkeä osa kokonaisuutta. Tuntuu karsealta luokitella bloginsa, kuin luokittelisi itsensä ja pitäisi päättää minkä suuntaumuksen mukaan sen tekee. Minähän olen monista korsista koostuva kokonaisuus, samoin blogi. Vaan mistä uusi koti kirjoituksilleni? Löytyykö vinkkejä?