Lomattomat lapset ja aikuiset

Miten oppilaat jaksavat, kun ei ole lomaa? Miten jaksavat opettajat?

Miten monta kertaa olenkaan huokaissut, että syysloma tulee niin tarpeeseen. Tuntuu, etteivät oppilaat jaksa enää tsempata yhtään, ettei opettaja jaksa tsempata enää yhtään. Koulun alun kiireet ottavat koville niin lapsilla kuin aikuisillakin, ja syysloman voimin, oli se sitten pitkä tai lyhyt loma, jaksetaan taas puurtaa läpi loppusyksyn ja alkutalven jouluun saakka. Facebook on tykittänyt viime päivät muistoja syyslomapäivityksistäni vuosien varrelta, useimmissa on kuva mökiltä takan reunalle nostetuista villasukin verhotuista jaloista ja pussista irtokarkkeja. Ai että.

Vietnamin lomattomat

Vietnamissa ei vietetä syyslomaa, eikä sen puoleen joululomaakaan, jouluahan täällä ei juhlita oikeastaan ollenkaan. Koristelukulttuuri on kuulemma jo tehnyt tuloaan koteihin ja liikkeisiin (joulukoristeita on kyllä ollutkin kahviloissa läpi kesän), mutta itse juhlaa ei vietetä. Joulupäivä on vapaapäivä, samoin uudenvuodenpäivä. Siinäpä se.

Kaksi lomaa lapsilla kuitenkin koulusta on, nimittäin tammi-helmikuun välille kuukalenterin mukaan sijoittuva Tet-juhla, jolloin vapaata on viidestä kymmeneen päivää, ja kesäloma. Tänä vuonna Tet-lomakin on vain viiden päivän mittainen. Siitä sitten painetaan kesälomaan asti.

Kesäloma ei ole suomalaiseen tapaan monen kuukauden villi vapaus, jonka aikana lapset kirmailevat kesäauringossa yötä päivää. Kesäisin lapset osallistuvat erilaisille koulujen järjestämille kesäleireille, jotka ovat opetuspainotteisia. Lisäksi lapsille ostetaan kesäopetusta erityisesti matematiikasta, englannista ja luonnontieteistä. Vapaata on toki enemmän kuin koulupäivinä, mutta opiskelua ei hellitetä hetkeksikään.

Ja entäs ne opettajat sitten? Opettajat pitävät niitä kesäkursseja ja kesäleirejä. Se siitä lomasta.

Hups, väsyttääköhän?

Tulin Vietnamiin kesän kynnyksellä toukokuun viimeisten päivien aikana. Pyöräytimme silloin firman käyntiin kahden opettajan opetustyöpanoksella, ja ensimmäisen kuukauden aikana en pitänyt yhtäkään vapaapäivää. Sittemmin vapaapäiviä on kyllä ollut, mutta aika tehokkaasti ne saa kulutettua toimistotöihin, kirjoitustöihin, (myöhässä oleviin) rehtoriopintojen tehtäviin sekä milloin kenenkin sairastavan opettajan tuuraamiseen. Eilen esimerkiksi oli vapaapäiväni, opetin seitsemän oppituntia aloittaen ennen aamukahdeksaa ja päättäen opetustyöt iltayhdeksältä.

Väsymystä ei aina huomaa. Kun ei ole lomaa mitä odottaa, ei sitä sen kummemmin aina ajattelekaan. Nyt Suomen syyslomien aikaan hiipii mieleen ajatus, miten tärkeitä nuo lyhyetkin lataushetket ovat – kun saa halutessaan olla koko päivän pyjamassa ja katsoa leffoja, ulkoilla valoisan aikaan, olla suunnittelematta ja aikatauluttamatta. Joku ottaa ilon irti syysreissun merkeissä. Itse olen tykännyt lähteä ruskaretkelle pohjoiseen, vaikka syysloman aikaan ruska onkin usein jo aika lässähtänyttä. Raittiissa ilmassa eräily tekee silti aina tehtävänsä.

Lapset piristyvät syyslomasta silminnähden. Lomalta tulee kouluun kirkkaita silmiä ja nauravia suita, jotka puhua pulputtavat jokainen omaa lomatarinaansa. Ja sitten aletaankin hiljalleen valmistautua jouluun.

Uuden äärellä

On kiinnostavaa nähdä ja kokea kouluvuosi, jossa lomapäiviä on Suomen lomista vain murto-osa. Omassa centerissämmehän pidämme lisäopetustunteja vain iltaisin, mutta päivisin opetamme yhteistyökoululla englanniksi matematiikkaa, luonnontieteitä, englantia ja STEMiä. Lasten vauhti ei ole kyllä vielä ainakaan koulussa hidastunut juurikaan, virtaa riittää edelleenkin monenkin pienen kylän edestä. Lasten kanssa on tultu jo hyvin tutuiksi ja ope ei pääse kävelemään montaakan metriä ilman että joku syöksyy vyötäröön kiinni, hautaa kasvot vatsaa vasten ja mumisee paitaan ”I love you. Teacher, I love you!” Jokaiseen luokkaan astuessa silmät syttyvät loistamaan, hymyt leviävät kasvoille ja kädet kurkottavat koskettamaan opettajaa. Ja aina halutaan näyttää mitä osataan, silmien eteen tuodaan kymmenen lyijykynää ja pyyhekumia jotta saadaan sanoa ”Teacher, pencil!”

Toivon, että nuo hymyt eivät himmene väsymyksestä, vaikka päivät ovat välillä uskomattoman pitkiä, tauot olemattoman lyhyitä (ruoka- ja unitaukoa lukuunottamatta) ja lomia ei näkyvissä. Toivon, että aikaa riittää myös leikille ja levolle.

Opellakin.