Omapäinen tyttö, oman tiensä nainen

Hämmästyn aina, kun joku sanoo minua itsepäiseksi.

Olenko muka itsepäinen? Omapäinen varmasti, ehkä sitten olen itsepäinenkin. Jos itsepäisyys on sitä, että jos päätän jotakin, menen läpi harmaan kivenkin sen toteuttaakseni, olen itsepäinen. Jos itsepäisyyttä on olla muuttamatta mieltään muiden mielipiteiden mukaan ilman hyviä perusteluita, olen itsepäinen. Kun minulla on päässäni ajatus siitä miten toimitaan, on minut mahdollista puhua ympäri, mutta sitä ennen minut on saatava vakuuttumaan siitä, että ratkaisu on omaani parempi. Ja aivan niin, jos on itsepäisyyttä kulkea omaa tietään horjumatta muiden tönäisyistä huolimatta, totta tosiaan, olen itsepäinen.

Oman tiensä kulkija

Olen aina ollut anarkisti vastustaen kaikkia turhia auktoriteetteja. En voi sietää ajatusta, että minun on toimittava jonkun mallin mukaan vain koska ”niin vain on”. Vielä vähemmän siedän ajatusta, että mallin takana on joku henkilö, jolla ei ole minkäänlaisia todellisia perusteita päätöksilleen. Koulussa en koskaan voinut taipua muoti-ilmiöihin, enkä saanut kiinni ryhmämentaliteetista jossa piti näyttää tietyltä tai tehdä tiettyjä asioita. Kävelin kouluun käsi kädessä isän kanssa, vaikka se ei ollut siistiä, kuljin kotiin samalla kirjaa lukien, vaikka se oli nörttiä (ja lisäksi vaarallista). En voinut vähempää välittää vaatteistani tai hiuksistani (äitini leikkasi hiukseni yhdeksännelle luokalle asti, vaikka aina pelkäsin keittiösaksia kuollakseni). Ja jos näin jonkun kohtelevan toista huonosti, annoin koko verbaliikkani purkautua törkeänä rysäyksenä vahingotekijän niskaan. En voi vieläkään sietää toisten kiusaamista, en lapsilta enkä aikuisilta.

Onko ollut helppo tie? Ei todellakaan. En ollut varsinaisesti kiusattu, mutta vastarannankiisket eivät yleensä niitä myöskään suosiota, etenkään kun eivät tuo levyraatiin listahittejä vaan Elvistä ja Chubby Checkeriä. Eikä ole vieläkään. Voi, miten helppoa olisi vain hymyillä, nyökytellä ja myöntyä, kun isot miehet oikein pullistuvat kiukusta kun en taivukaan heidän oikkuihinsa, puhisevat, polkevat jalkaa, rähjäävät ja yrittävät olla mahdollisimman uhkaavia. Että kehtaavatkin. Ja minä, 160 cm ”tyttönen” seison suorana kuin seiväs silmät leimuten ja ääni vaarallisen rauhallisena, koska minua ei uhittelemalla ole kaadettu nyt eikä taatusti kaadeta jatkossakaan.

Ehkä olen sittenkin itsepäinen.

Kouluikäisenä väitin, ettei minulla ole mitään tyyliä. Oma tyylini, niin ulkonäön, vaatteiden, ajatusten kuin ratkaisuidenikin suhteen on kuitenkin ollut silloin kasvattamassa juuriaan ja aikuisiällä saanut niin vahvan rungon, että vaikka ilkeitä sanoja ja tarpeetonta kritiikkiä maailmassa riittää, minua ne eivät muuta. Haluan kasvaa ja kehittyä koko elämäni ajan, saada uusia näkökulmia ja antaa ihmisten tehdä minuun vaikutuksen mahtavilla ideoillaan. Minuuteeni ei kuitenkaan kosketa. Se kehittyy vain oman sykkeeni mukaan.

Tyttö, sinä olet tähti

11.10. vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää. Olen tasa-arvon raivokas kannattaja ja toivon että voimme puhua niin tyttöjen kuin poikienkin tasa-arvoon liittyvistä ongelmista. Tämä maailma ei ole valmis. Tyttöjen päivänä kuitenkin ajattelin paljon omaa tietäni tyttönä tässä maailmassa, kuinka paljon ja kuinka raivoisasti olenkaan taistellut oikeudestani olla mitä olen.

Vietnamissa tytöt ovat edelleen usein suhteessa poikiin huomattavasti heikommassa asemassa ja naisen asema, naiseus itsessään, on määritetty tarkkaan. Mitä on olla tyttö, mitä on olla nainen. Millä tavalla tytön ja naisen pitää käyttäytyä. Edellisessä kirjoituksessani puhuinkin ulkonäköpaineista, joita toki on miehilläkin, mutta paineet eivät suinkaan lopu siihen.

Jos tytöiltä täällä kysyy mitä he haluaisivat tehdä aikuisena, vastaus on lähes aina lääkäri tai opettaja. Nämä ammatit ovat naiselle sopivia ja arvostettuja, joten ne passaavat vanhemmillekin. Oma tehtäväni täällä, oma ei-niin-salainen agendani, on kannustaa tyttöjä kaikin tavoin mitä keksin. Yritän epätoivoisesti vakuuttaa tytöt siitä että heistä voi tulla mitä vain, jos niin päättävät: avaruusteknikoita, presidenttejä, taiteilijoita, näyttelijöitä, rallikuskeja. Mitä vain. Ja omalla tyylilläni ja omilla puheillani näytän esimerkkiä siitä, että tyttö, nainen, voi näyttää siltä miltä haluaa ja olla välittämättä siitä mitä ympäristö odottaa. Niin, ei se helppoa ole. Mutta sillä tavalla liekki silmissä kasvaa ja voimistuu kunnes sitä ei pysty kukaan sammuttamaan.