Kyyniselle ihmiselle puhuminen on kuin kastelisi kuollutta oksaa, tapaa eräs läheiseni sanoa. Kuivan ja sarkastisen huumorin ystävänä minulla onkin täysi työ pitää itseäni ohjaksista kiinni, etteivät huumorinkukkaseni nuupsahtaisi yleiseksi kyynistymiseksi. Tätä varjellakseni pyrin huomaamaan nurjaan menevät ajatukseni ja kääntämään ne ympäri - miksi ajattelin tuolla tavoin? Mitä tuokin auttoi? Onneksi kirkassilmäinen rakkauteni elämään ja maailmaan … Jatka lukemista Apua tulossa, halusit tai et!
Avainsana: Vietnam
Vuodenaikaihmisen syysmurhe
"Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo." (San. Viktor Rydberg, suom. Valter Juva) Sieltä se hiipi, syyshaikeus. Ei pitäisi seurata ollenkaan Facebookia, tunnelmakuvat pimenevistä illoista, kynttilöistä ja valoista, nuotioista, revontulista ja jopa jäätyneistä auton ikkunoista saavat mielialani nyrjähtämään synkeäksi. Moni lähtee lämpimään nimenomaan pakoon pimää ja pakkasta. Moni puolestaan … Jatka lukemista Vuodenaikaihmisen syysmurhe
Hanoissa kansallissankarin (ruumiin) jäljillä
"Ope, katso!" "Oi, mikäs karvapallero siinä on?" Järkytys. "Se... se on Ho Chi Minh..." No niinpä tietenkin. Olin pyytänyt lapsia piirtämään eräänlaisen mainoksen Vietnamista, eli kuvan, johon he valitsevat tärkeimmät vietnamilaiset asiat. Olisi pitänyt arvata, että se karvainen peruna oli kuva Ho Chi Minhista, Vietnamin sankarista, kommunistijohtajasta ja Pohjois-Vietnamin jo edesmenneestä presidentistä. Saa nähdä muuten joudunko … Jatka lukemista Hanoissa kansallissankarin (ruumiin) jäljillä
Paratiisisaaria ja apinanpuremia
Kaksi päivää vapaata voi tuntua kokonaiselta lomalta kun ne käyttää oikein. Tarvitaan vain skootteri, hieno saari, hyvää seuraa ja pureva apina ja pian ei muistakaan, että töihinkin on vielä joskus palattava. Vieraita kaukaa suomesta Suomi-vieraiden parhaita puolia on se, että sitä täytyy itsekin pakottautua töiden keskeltä hetkeksi lomatunnelmiin. Vierashan on nimenomaan lomalla, ja kun … Jatka lukemista Paratiisisaaria ja apinanpuremia
Kotikadun värikkäät henkilöt
Naapurusto, jossa kadulla poltetaan nuotioita, lapset käyvät kurkkimassa lasisista etuovista sisään, karaoke pauhaa, koira käy pissimässä oven eteen ja katu täyttyy milloin häistä, milloin hautajaisista. Uhka vai mahdollisuus? Kumpi sitten lieneekään, meille se täällä on arkea. Ja arjesta nauttiakseen on tämän kotikatumme värikkyys tietysti otettava ennemmin mahdollisuutena. tulisiko ostos itselle vai lahjaksi? Melkein heti … Jatka lukemista Kotikadun värikkäät henkilöt
Perinteet kuljettavat
- Mihin aikaan meidän pitäisi tulla? - No minä menen ennen kahdeksaa, mutta te voitte tulle myöhemmin. Siinä menee aikaa kun meidän pitää mennä sisään oikeassa järjestyksessä ja suorittaa kaikki toimenpiteet. Ylläoleva on oikea keskustelu minun ja Tonin väliltä kun vaihdoimme toimistomme tiloja kesällä. Täällä tekemisiä ei ohjaa niinkään kello (no ei ainakaan kello, kuten … Jatka lukemista Perinteet kuljettavat
Nainen ratissa
Skootteriajeluistani on tullut paljon kysymyksiä, etenkin liittyen ajokorttiasioihin. Skootteri on tosiaan olennainen osa jokapäiväistä elämääni, vaikka se oli yksi juuri niitä asioita, joita Vietnamiin muuttamisessa eniten jännitin. Kuten kaikkiin arkisiin, jokapäiväisiin asioihin, siihenkin liittyy paljon seikkoja, joita ei oikeastaan tule ajatelleeksi ennen kuin niitä alkaa oikein pohdiskella. parkkeeraus ei ole vahvuuslajini Olen kirjoittanut Vietnamin liikenteestä … Jatka lukemista Nainen ratissa
Tetsaamassa satumaisemien mutaradalla (Sapa edition)
On tullut aika kertoa miten maksoin itseni sairaaksi vesisateesta, sain oppaan vasten tahtoani, ryömin pitkin mutapolkuja riisiviljelysten välissä ja miksi taksikuski aukaisi kengännauhani. On tullut aika kertoa loppureissustani kuvankauniiseen, arvaamattomaan Sapaan. Komeuksia näkyvissä Edellisessä kirjoituksessani jäimme kohtaan, jossa olin juuri saanut ensimmäistä kertaa tuntumaa Sapan upeisiin maisemiin. Mitä en paljastanut oli se, että törmäsin … Jatka lukemista Tetsaamassa satumaisemien mutaradalla (Sapa edition)
Soolomatka satumaisemien Sapaan
Ensimmäinen matkani koskaan ilman toisen ihmisen tukea ja turvaa. Ilman kolhuja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin, ei selvitty, mutta takaisin palasi tyttö reppu kevyempänä eväistä ja painavampana kokemuksista. Vaikka olen reissannut pitkin maailmaa paljonkin, olen aina jakanut matkani toisten ihmisten kanssa. Yhdessä matkustaminen tuntuu turvalliselta ja mukavalta, etenkin, jos matkaseura on omaan sykkeeseen sopivaa. En voisi … Jatka lukemista Soolomatka satumaisemien Sapaan
Taistele vai pakene?
Istuin salin lattialla ja yritin epätoivoisesti psyykata itseni uskomaan, että vastassa ei voi olla mitään, mistä en oikeasti selviäisi. Sitten pojat vetivät veitset esiin, ja yhden punaisen sekunnin ajan harkitsin haihtuvani ovesta ja lujaa sittenkin. bambumiekkailua Olen jo pitkään ikävöinyt harrastusta joka haastaa fyysisesti ja on vielä hauskaakin. Salitreeni kun on makuuni vähän yksitoikkoista. … Jatka lukemista Taistele vai pakene?
Unnaleks 