Kahdeksan asiaa, joihin en tottunut (ja joita en kaipaa) Vietnamissa

Viikko Suomen kamaralla ja tietysti ajatus karkailee paljonkin Aasian suuntaan elämään, jonka jätin taakseni. Tuntuu kuin sieluni olisi haljennut kahtia, toinen puoli seuraten ruumistani tänne pohjolaan, toinen jääden eksyksiin jonnekin Vietnamin katujen sekamelskaan. En ole oikein siellä enkä täällä. Koska on vielä liian aikaista yrittää rapsutella hajanaisia tunteita ja tunnelmia kasaan, palaan vielä hetkeksi aloittamiini … Jatka lukemista Kahdeksan asiaa, joihin en tottunut (ja joita en kaipaa) Vietnamissa →

10 asiaa, joihin (tahtomattanikin) totuin Vietnamissa

Paluu Suomeen lähestyy (vaikka universumi tällä hetkellä pistääkin topakasti vastaan), ja nyt on hyvä hetki katsoa kokemusta tai muutamaakin viisaampana taaksepäin. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen? Mitä jään kaipaamaan, mitä en varmasti kaipaa lainkaan, mitä opin tai mihin totuin? Vietnamin top10-listat, olkaa hyvät. Top 10: Mihin totuin 1. Epähygieenisyys Epähygieenisyyteen tottuu, vaikka … Jatka lukemista 10 asiaa, joihin (tahtomattanikin) totuin Vietnamissa →

Paniikkikosinta

Kyllä, olen nyt sitten ihan kosinutkin täällä ihmisiä. Tai toistaiseksi vain yhtä ihmistä. Paikallinen ystäväni kysyi tässä taannoin, miksi minun elämäni on niin pöljää. Miksi minulle tapahtuu kaikkea ihan typerää. Hei hyvä kysymys, saisinko seuraavan? Tätä nimittäin pohdin itsekin aika ajoin - miksi taivaan tähden minä olen aina järjettömissä tilanteissa? Ihan fluentti Kas kun … Jatka lukemista Paniikkikosinta →

Räjähtääkö pää?

Pinnanpidennyskoulutus. Oikea kaikkien haasteiden äiti. Sitä elämä täällä minun hermoilleni todellisuudessa on. Mikä on kun ei hermot riitä? Minulla on oikeasti arjessa tosi pitkä pinna. Lasten, eli oppilaideni, kanssa se ei todellisuudessa katkea koskaan oikeasti, vaikka joskus esitän että nyt olen vihainen. En kuitenkaan ole. Jos kuppi menee oikeasti nurin, peli on menetetty, kontrolli … Jatka lukemista Räjähtääkö pää? →

Aikataulutettu kulttuurishokki

Kurinalaisen aikataulun oppinut ihminen on siirretty maailmaan, jossa elämää ei säätele kello, vaan tavat ja perinteet luovat rungon toiminnalle. Miten koskaan tulen selviämään? Ei se helppoa ole. Sinnikkäästi olemme aina aikataulussa, ei, olemme etuajassa, vaikka tiedämme, että täällä mikään ei koskaan tapahdu siihen aikaan kuin ennalta on ilmoitettu. Suomalainen armeijallinen aikataulun noudattaminen on syvällä veressä … Jatka lukemista Aikataulutettu kulttuurishokki →