Viikkojen hiljaisuus Pariisissa

Tyhjä paperi Istun Pariisissa Bois de Vincennesin puistossa nurmikolla puuhun nojaten, avojaloin ja järven väreilevää pintaa katsellen. Ohi taapertaa sorsia ja jokin toinen tunnistamattomaksi jäänyt vesilintu, kauempana ui joutsen. Sylissäni on tietokone, jonka näytön tyhjää sivua olen vältellyt katsomasta jo parisen kymmentä minuuttia. ”Lomalla menen Pariisiin ja kirjoitan”, ei nyt ole oikein pitänyt paikkansa. Pariisiin … Jatka lukemista Viikkojen hiljaisuus Pariisissa →

Kohti kesäöitä

Todistukset on tehty. Projektit on laitettu pakettiin. Työpöydän pinta alkaa näkyä sitkeän (ja pitkään vältellyn) siivouksen tuloksena. Kesälomaan on enää muutama päivä. Ope makaa henkilöstötilan sohvalla ja mankuu kun kello soi. Ei jaksa enää. Ei ole motia. Ei pysty. Ei ole mitään (järkevää) tekemistä. Menemme metsään leikkimään, sisällä ei ole tekemistä ja meteliä … Jatka lukemista Kohti kesäöitä →

Suuntana Pariisi

Innostus, pakahduttava riemu, jännitys ja ripaus syyllisyyttä. Siitä on lentolippujen tilaaminen tässä maailmantilassa tehty. Olen vuokrannut kuukaudeksi asunnon Pariisista, enkä malttaisi odottaa hetkeäkään. Seikkailu on viettelevä seireeni, joka hyrisee jo niin, että se täyttää mieleni jokaisen sopukan. Saako vielä lähteä? Millä oikeudella lähden, kun maailma on pandemiasta aivan sekaisin ja pakottavaa tarvetta ei ole? … Jatka lukemista Suuntana Pariisi →

Matkamiehen lukeva tytär

Matkamiehen tytär Olen ollut muksuna siitä etuoikeutettu, että matkustimme perheeni kanssa paljon, ulkomaille oli päästävä ainakin kerran vuodessa. Tänään matkatoimiston ohi kulkiessani katselin näyteikkunaa vinosti hymyillen ja muistelin sitä, kun hotelleja ei varattu netin vertailusivustolta, vaan matkatoimistosta haettiin jäätävän paksut oppaat, joissa jokaisesta hotellista oli pikkuinen kuva ja tietopaketti. Kun sopiva kohde ja hotelli oli … Jatka lukemista Matkamiehen lukeva tytär →