Kotikadun värikkäät henkilöt

Naapurusto, jossa kadulla poltetaan nuotioita, lapset käyvät kurkkimassa lasisista etuovista sisään, karaoke pauhaa, koira käy pissimässä oven eteen ja katu täyttyy milloin häistä, milloin hautajaisista. Uhka vai mahdollisuus? Kumpi sitten lieneekään, meille se täällä on arkea. Ja arjesta nauttiakseen on tämän kotikatumme värikkyys tietysti otettava ennemmin mahdollisuutena. tulisiko ostos itselle vai lahjaksi? Melkein heti … Jatka lukemista Kotikadun värikkäät henkilöt →

Perinteet kuljettavat

- Mihin aikaan meidän pitäisi tulla? - No minä menen ennen kahdeksaa, mutta te voitte tulle myöhemmin. Siinä menee aikaa kun meidän pitää mennä sisään oikeassa järjestyksessä ja suorittaa kaikki toimenpiteet. Ylläoleva on oikea keskustelu minun ja Tonin väliltä kun vaihdoimme toimistomme tiloja kesällä. Täällä tekemisiä ei ohjaa niinkään kello (no ei ainakaan kello, kuten … Jatka lukemista Perinteet kuljettavat →

Nainen ratissa

Skootteriajeluistani on tullut paljon kysymyksiä, etenkin liittyen ajokorttiasioihin. Skootteri on tosiaan olennainen osa jokapäiväistä elämääni, vaikka se oli yksi juuri niitä asioita, joita Vietnamiin muuttamisessa eniten jännitin. Kuten kaikkiin arkisiin, jokapäiväisiin asioihin, siihenkin liittyy paljon seikkoja, joita ei oikeastaan tule ajatelleeksi ennen kuin niitä alkaa oikein pohdiskella. parkkeeraus ei ole vahvuuslajini Olen kirjoittanut Vietnamin liikenteestä … Jatka lukemista Nainen ratissa →

Tetsaamassa satumaisemien mutaradalla (Sapa edition)

On tullut aika kertoa miten maksoin itseni sairaaksi vesisateesta, sain oppaan vasten tahtoani, ryömin pitkin mutapolkuja riisiviljelysten välissä ja miksi taksikuski aukaisi kengännauhani. On tullut aika kertoa loppureissustani kuvankauniiseen, arvaamattomaan Sapaan. Komeuksia näkyvissä Edellisessä kirjoituksessani jäimme kohtaan, jossa olin juuri saanut ensimmäistä kertaa tuntumaa Sapan upeisiin maisemiin. Mitä en paljastanut oli se, että törmäsin … Jatka lukemista Tetsaamassa satumaisemien mutaradalla (Sapa edition) →

Rahastuksen hajuinen Bangkok

Niin paljon kuin pidinkin illastamme Bangokissa, seuraava päivä oli kyllä aivan muuta. Jotenkin matkustaessa usein iskee olo, että suurkaupungit toistavat itseään meni minne meni. Jokaisessa on omat hienot juttunsa, mutta jotta kaupungista saisi enemmän irti, pitäisi mukana olla kaupungin ja tavat tunteva tyyppi. Muuten reissu menee helposti vain turistikohteissa ryysäämiseksi, ja turistia osataan kyllä näissä … Jatka lukemista Rahastuksen hajuinen Bangkok →

Yksi yö Bangkokissa

Tiedän lähteväni Bangkokiin kun minut lisätään pikaviestiryhmään "Matka Thaimaahan" ja ryhmään laitetaan kuva lentolipusta jossa on nimeni. Lähtöön ei ole montaa päivää. Nauran itsekseni, tätä elämästäni on tullut - en enää tiedä edes mihin maahan minut seuraavaksi kärrätään. Työmatka oli lyhyt mutta ytimekäs ja sain onneksi mukaan työkaverini Villen. Olen ollut sitä mieltä että eksyminen … Jatka lukemista Yksi yö Bangkokissa →

Taistele vai pakene?

Istuin salin lattialla ja yritin epätoivoisesti psyykata itseni uskomaan, että vastassa ei voi olla mitään, mistä en oikeasti selviäisi. Sitten pojat vetivät veitset esiin, ja yhden punaisen sekunnin ajan harkitsin haihtuvani ovesta ja lujaa sittenkin. bambumiekkailua Olen jo pitkään ikävöinyt harrastusta joka haastaa fyysisesti ja on vielä hauskaakin. Salitreeni kun on makuuni vähän yksitoikkoista. … Jatka lukemista Taistele vai pakene? →

Viidakkoa, kalliokiipeilyä, varkaus ja hölmön tuuria

Meiltä ei ole koskaan aiemmin varastettu mitään Vietnamissa. Aluksi olin tavanomaisen neuroottinen tavaroideni suhteen, pidin reppua kadulla enemmän käsivarren alla kuin selässä ja en koskaan laskenut omaisuuttani silmistä hetkeksikään. Sittemmin olen rentoutunut ja ollut jopa toisinaan vähän huolimaton. Ensimmäinen varkaus tuntuukin aina suurelta luottamuksen rikkomiselta. Kohti Elefanttivuorta Lähdimme kämppisteni Even ja Villen kanssa ennalta … Jatka lukemista Viidakkoa, kalliokiipeilyä, varkaus ja hölmön tuuria →

Kuntosalille eli saunaan

Ensimmäinen kuntosalipäivä on kuin ensimmäinen koulupäivä. Vähän jännittää onko oikeat vaatteet (ei), löytääkö oikean kaapin (en löydä), meneekö vahingossa miesten pukkariin (en onneksi mennyt), osaako oikean saunaetiketin (no en osannut) ja onnistuuko mokaamaan itsensä salin siistien tyyppien edessä (en tosin tunnista saatikka sitten tunnusta ketään kovin siistiksi). Jännitys saa vielä ihan uusia piirteitä kun kielimuuri … Jatka lukemista Kuntosalille eli saunaan →