Lemmekäs juurihoito

Niin että hammaslääkärin vastaanottoko on romantiikan näyttämö? Näköjään voi näinkin olla, vaikka minulle se on aina ollut (ja on vastakin) ennemmin pahimpien painajaisteni kulissi. Miksi aina minä? Saapuessani Vietnamiin viisi kuukautta sitten en ollut ehtinyt olla maassa montaakaan viikkoa kun onnistuin lohkaisemaan poskihampaani ja siihen päälle vielä jauhamaan lohjenneen puolikkaan jauhoksi syödessäni ruokaa (oikeasti … Jatka lukemista Lemmekäs juurihoito →

En ole täällä enää uusi

- Miksi täällä haisee palaneelle? Ai apua! Kamalaa! Voi että mä olen tyhmä! Kuuntelen olohuoneeseen keittiöstä kantautuvaa huutoa kulmat koholla. - Mikä paloi? - Eimikääneimikääneimikään! En kerro, Eve huutaa keittiöstä. - Paahdoitko leipää niin että paahtimessa oli kansi päällä? - Ehkä. - Onko mun torakkasuojassani reikä? - On. Tässä kohtaa tarinaani työ- ja kämppäkaverini Ville … Jatka lukemista En ole täällä enää uusi →

Viisi askeltani stressinhallintaan

Jos johonkin olen saanut työssäni tottua, se on arvaamattomuus. Ryhmiin voi tulla yllättäen uusia oppilaita, oppilaat saattavat olla aivan eri ikäisiä kuin ne kuvitteelliset lapset, joille olin suunnitelmani tehnyt (kolmevuotias on kovin erilainen opetettava kuin kahdeksanvuotias), tapaamisia ja tilaisuuksia tipahtelee eteen hyvin lyhyellä varoitusajalla ja kaikkeen selitys on aina "tämä on Vietnam". Tuon yleisselityksen alle … Jatka lukemista Viisi askeltani stressinhallintaan →

Lomattomat lapset ja aikuiset

Miten oppilaat jaksavat, kun ei ole lomaa? Miten jaksavat opettajat? Miten monta kertaa olenkaan huokaissut, että syysloma tulee niin tarpeeseen. Tuntuu, etteivät oppilaat jaksa enää tsempata yhtään, ettei opettaja jaksa tsempata enää yhtään. Koulun alun kiireet ottavat koville niin lapsilla kuin aikuisillakin, ja syysloman voimin, oli se sitten pitkä tai lyhyt loma, jaksetaan taas puurtaa läpi … Jatka lukemista Lomattomat lapset ja aikuiset →

Omapäinen tyttö, oman tiensä nainen

Hämmästyn aina, kun joku sanoo minua itsepäiseksi. Olenko muka itsepäinen? Omapäinen varmasti, ehkä sitten olen itsepäinenkin. Jos itsepäisyys on sitä, että jos päätän jotakin, menen läpi harmaan kivenkin sen toteuttaakseni, olen itsepäinen. Jos itsepäisyyttä on olla muuttamatta mieltään muiden mielipiteiden mukaan ilman hyviä perusteluita, olen itsepäinen. Kun minulla on päässäni ajatus siitä miten toimitaan, on … Jatka lukemista Omapäinen tyttö, oman tiensä nainen →

Pieni, valkoinen, kaunis nainen

"Pudotan painoa, koska olen läski". Tuijotan varhaisteini-ikäistä tyttöä uskomatta korviani. I'm fat. Tämän lauseen ei pitäisi enää yllättää. Olen asunut Vietnamissa yli neljä kuukautta ja saanut kokea järjettömien kauneusstandardien vaikutukset ihmisten puheisiin ja ajatuksiin, välillä ihan omakohtaisestikin. Täällä minä, normaalipainoinen ja oman kehoni kanssa täysin sinut oleva nuori nainen, olen nimittäin ihan norsu, ja sen saa … Jatka lukemista Pieni, valkoinen, kaunis nainen →

Apua tulossa, halusit tai et!

Kyyniselle ihmiselle puhuminen on kuin kastelisi kuollutta oksaa, tapaa eräs läheiseni sanoa. Kuivan ja sarkastisen huumorin ystävänä minulla onkin täysi työ pitää itseäni ohjaksista kiinni, etteivät huumorinkukkaseni nuupsahtaisi yleiseksi kyynistymiseksi. Tätä varjellakseni pyrin huomaamaan nurjaan menevät ajatukseni ja kääntämään ne ympäri - miksi ajattelin tuolla tavoin? Mitä tuokin auttoi? Onneksi kirkassilmäinen rakkauteni elämään ja maailmaan … Jatka lukemista Apua tulossa, halusit tai et! →

Vuodenaikaihmisen syysmurhe

"Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo." (San. Viktor Rydberg, suom. Valter Juva) Sieltä se hiipi, syyshaikeus. Ei pitäisi seurata ollenkaan Facebookia, tunnelmakuvat pimenevistä illoista, kynttilöistä ja valoista, nuotioista, revontulista ja jopa jäätyneistä auton ikkunoista saavat mielialani nyrjähtämään synkeäksi. Moni lähtee lämpimään nimenomaan pakoon pimää ja pakkasta. Moni puolestaan … Jatka lukemista Vuodenaikaihmisen syysmurhe →

Hanoissa kansallissankarin (ruumiin) jäljillä

"Ope, katso!" "Oi, mikäs karvapallero siinä on?" Järkytys. "Se... se on Ho Chi Minh..." No niinpä tietenkin. Olin pyytänyt lapsia piirtämään eräänlaisen mainoksen Vietnamista, eli kuvan, johon he valitsevat tärkeimmät vietnamilaiset asiat. Olisi pitänyt arvata, että se karvainen peruna oli kuva Ho Chi Minhista, Vietnamin sankarista, kommunistijohtajasta ja Pohjois-Vietnamin jo edesmenneestä presidentistä. Saa nähdä muuten joudunko … Jatka lukemista Hanoissa kansallissankarin (ruumiin) jäljillä →

Paratiisisaaria ja apinanpuremia

Kaksi päivää vapaata voi tuntua kokonaiselta lomalta kun ne käyttää oikein. Tarvitaan vain skootteri, hieno saari, hyvää seuraa ja pureva apina ja pian ei muistakaan, että töihinkin on vielä joskus palattava. Vieraita kaukaa suomesta Suomi-vieraiden parhaita puolia on se, että sitä täytyy itsekin pakottautua töiden keskeltä hetkeksi lomatunnelmiin. Vierashan on nimenomaan lomalla, ja kun … Jatka lukemista Paratiisisaaria ja apinanpuremia →