Nha Trangin liepeillä

Vietnamissa asuessani saan toisinaan ihania selvänäköisyyden hetkiä; yhtäkkiä tajuan tavallista tarkemmin missä olen, kuinka kaukana synnyinmaa on ja ennen kaikkea miten onnellinen olen siitä, että lähdin. En siksi, että Suomessa olisi huono olla, vaan siksi, että tunnen olevani seikkailulla, jota olen odottanut koko elämäni. Koko elämäni. Tiedän, että voisin olla laajentamassa verkostoja, rakentamassa vaikuttavaa ansioluetteloa … Jatka lukemista Nha Trangin liepeillä

Jetlag, ei koronavirus

Palasin Vietnamiin kaksi päivää sitten. Hassua, miten sitä kuitenkin tuntee tulevansa kotiin. Eihän minulla nyt juuri muualla omaa kotia olekaan, vain tämä yksi oma huone kimppakämpässä Vietnamissa. Suomessa on toki perheeni koti, mutta jokainen omillaan asuva tietää, että vanhempien koti on eri asia kuin se oma, jossa saa olla ihan miten tykkää.   Ennen aamunkoittoa … Jatka lukemista Jetlag, ei koronavirus

Kotona

Neljäntoista tunnin matkustus Suomeen Venäjän kautta, siitä auton kyytiin ja 900 kilometriä pohjoista kohti. Mutta mitäpä ei tyttö tekisi päästäkseen kotiin.   Hetkestä hetkeen Moskovassa satoi vettä ja oli synkkää. Hymyilin kuin Hangon Keksi astuessani lentokoneesta ja vetässäni keuhkot täyteen kylmää sadeilmaa. Oltiin jo pohjoisessa ja tästä olisi enää lyhyt pyrähdys Suomeen. Helsingissä oli harmaata, … Jatka lukemista Kotona

Kotia kohti

Huomenna alkaa matkani kohti Suomea. Tänään olen valmistellut lähtöä ja pakkaillut. Tuijottanut seinää pitkät tovit välillä pää suristen ajatuksia, välillä koppa aivan tyhjänä. Olen reissussa vain kaksi viikkoa ja palaan sitten takaisin Vietnamiin, mutta tuntuu kuin olisin lähdössä avaruuteen.   Kotiin vai ulkomaille? Olen asunut Vietnamissa pian kahdeksan kuukautta. Se on toisaalta pitkä aika, toisaalta … Jatka lukemista Kotia kohti

Ummikon elämää

"Unna, tulee noPIAsti!" Pakko nauraa. Etelä-Afrikkalaisella ystävälläni on palanut hermo odottamiseen, ja hän suoltaa suomea käännösohjelman avulla. Afrikaansia äidinkielenään puhuvalta taittuu suomen lausunta aika hyvin, etenkin kun korostus on melko vihainen. Yritän huutaa jotakin takaisin vietnamiksi, mutta ei taitu. Seitsemän kuukauden jälkeen ei vieläkään taitu.   Kielitieteilijä ja kulttuuriantropologi Unnaleks Olen aina opiskellut kieliä. Itse … Jatka lukemista Ummikon elämää

Lukko aukeaa

Olen ollut viime aikoina vaikeasti tavoitettavissa. Vastaan viesteihin ja sähköposteihin joskus päiviä myöhässä, kiireettömiin viesteihin saatan unohtaa vastata kokonaan. Ei, se ei johdu siitä etten välittäisi. Olen vain jotenkin käsittämättömästi lopultakin neulonut ympärilleni hiuksenhienon kudelman, joka alkaa muistuttaa jonkinlaista elämää. Ja aikatauluni ja pääni eivät selvästikään kestä sitä. Tähän voisi nopeasti silmiä pyöräyttäen todeta, että … Jatka lukemista Lukko aukeaa

Joulu Vietnamissa

Siis mikä joulu? Koska se oikein oli? Minulla oli tiistai ja keskiviikko. Töitä ihan normaalisti, opetin eka- ja tokaluokkalaisille enkkua. Sen verran livettiin opetussuunnitelmasta, että katsottiin YouTubesta lasten kanssa pari pätkää Joulupukista. Lapset kysyivät, miksi Pukki ei käy Vietnamissa. Totesin vähän varovasti, että ehkä täältä ei kirjoiteta Pukille kirjeitä ja Pukki muuttaa suuntaa, jos tarpeeksi … Jatka lukemista Joulu Vietnamissa

Paniikkikosinta

Kyllä, olen nyt sitten ihan kosinutkin täällä ihmisiä. Tai toistaiseksi vain yhtä ihmistä. Paikallinen ystäväni kysyi tässä taannoin, miksi minun elämäni on niin pöljää. Miksi minulle tapahtuu kaikkea ihan typerää. Hei hyvä kysymys, saisinko seuraavan? Tätä nimittäin pohdin itsekin aika ajoin - miksi taivaan tähden minä olen aina järjettömissä tilanteissa?   Ihan fluentti Kas kun … Jatka lukemista Paniikkikosinta

Kohti Suomen itsenäisyyspäivää

Olen asunut Vietnamissa puoli vuotta. [Pitkä tuijotus näppäimistöön.]   Vieraalla maalla Vanhempani kävivät luonani parin viikon vierailulla, he lähtivät tänään. Perheen ja ystävien vierailu saa aina näkemään asiat vähän toisesta vinkkelistä. On hassua huomata, miltä oma elämä näyttää muiden silmissä. Isäni totesi reissun lopuksi, että elämä täällä on paljon vaikeampaa, kuin miltä sen saan kuulostamaan. … Jatka lukemista Kohti Suomen itsenäisyyspäivää

Räjähtääkö pää?

Pinnanpidennyskoulutus. Oikea kaikkien haasteiden äiti. Sitä elämä täällä minun hermoilleni todellisuudessa on.   Mikä on kun ei hermot riitä? Minulla on oikeasti arjessa tosi pitkä pinna. Lasten, eli oppilaideni, kanssa se ei todellisuudessa katkea koskaan oikeasti, vaikka joskus esitän että nyt olen vihainen. En kuitenkaan ole. Jos kuppi menee oikeasti nurin, peli on menetetty, kontrolli … Jatka lukemista Räjähtääkö pää?