Hyvästit Hai Phongille

Tänään on viimeinen kokonainen päiväni Hai Phongissa - ainakin toistaiseksi. Huomenna lennän Sisu-kissa kainalossa (no, Sisu joutuu valitettavasti ruumaan, mutta mukana on kuitenkin!) Saigoniin, ja paluumatka Suomeen on virallisesti alkanut. Kotimaa kun taakse jäi Olin kirjoittamaisillani kotimatka, mutta pyyhin sen pois, ja korvasin sanan paluumatkalla. Olen miettinyt viime päivinä kodin käsitettä paljon. Suomi on toki synnyinmaani … Jatka lukemista Hyvästit Hai Phongille →

(Kissa)perhe-elämää

Herätys kello kahdelta aamulla ja seuraava viideltä aamulla. Vessaan ei pääse yksin. Mitään ei voi tehdä kotona ilman, että joku roikkuu lahkeessa. Puklujen siivoamista. Kakkaroskisten kiikuttamista. Mitä se on? Aivan, viisi kissanpentua. Rakkaat pikku tuholaiset Kissaperheemme pikkuväki täytti torstaina yhdeksän viikkoa. Pikkuisista vikisevistä nyyteistä on kasvanut tarmoa pursuvia karvapalloja, joilla on neulanterävät kynnet … Jatka lukemista (Kissa)perhe-elämää →

Kissojen salakuljetusta

Kesä on saapunut Vietnamiin, ja se tarkoittaa käytännössä hohkaavan kuumia päiviä (noin 38°C), kuumia öitä (noin 30°C) sekä sateita, jotka tuntuvat paukauttavan koko taivaan niskaan. Tänään saimme pitkästä aikaa nauttia jälkimmäisestä höystettynä rajulla ukkoskuurolla salamaniskujen tärisyttäessä maata. Vettä tuli taivaan täydeltä, sähköt katkesivat ja ikkunat helisivät. Upeaa. Kissakassit kainalossa Juuri tällaisena hetkenä hotellin, jossa olen … Jatka lukemista Kissojen salakuljetusta →

Kissan(synnytys)päiviä

Asuessani Hanoissa pelastin kadulta pienen mustavalkoisen kissan. Tai oikeastaan kissa tuotiin minulle, jotta voisin etsiä sille kodin, enkä sitten enää siitä pystynytkään päästämään irti. Kissa sai nimekseen Sisu ja se valloitti minut nopeasti hellällä, sosiaalisella ja leikkisällä luonteellaan (lue tapaamisestamme tästä!), eikä ollut enää puhettakaan, jääkö kissa minulle vai ei. Katukissojen kohtalo Vietnamissa on usein … Jatka lukemista Kissan(synnytys)päiviä →

Eräs, joka tassutteli elämääni

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Heräsin muutama päivä sitten tekstiviestiin: "Saanko avata yhden tonnikalapurkeistasi? Pitää ruokkia kissanpentu." Tuijotin viestiä. Meillä ei ole kissaa. Mitä hittoa. Menin alakertaan paukuttamaan kämppikseni Brandonin ovea. Brandon johdatti minut yhteen talon tyhjistä huoneista, josta oven auetessa kuului heikko pieni naukaisu. Sisukas pieni Sisu Eräänä yönä kämppikseni olivat … Jatka lukemista Eräs, joka tassutteli elämääni →