Pieni, valkoinen, kaunis nainen

"Pudotan painoa, koska olen läski". Tuijotan varhaisteini-ikäistä tyttöä uskomatta korviani. I'm fat. Tämän lauseen ei pitäisi enää yllättää. Olen asunut Vietnamissa yli neljä kuukautta ja saanut kokea järjettömien kauneusstandardien vaikutukset ihmisten puheisiin ja ajatuksiin, välillä ihan omakohtaisestikin. Täällä minä, normaalipainoinen ja oman kehoni kanssa täysin sinut oleva nuori nainen, olen nimittäin ihan norsu, ja sen saa … Jatka lukemista Pieni, valkoinen, kaunis nainen →

Apua tulossa, halusit tai et!

Kyyniselle ihmiselle puhuminen on kuin kastelisi kuollutta oksaa, tapaa eräs läheiseni sanoa. Kuivan ja sarkastisen huumorin ystävänä minulla onkin täysi työ pitää itseäni ohjaksista kiinni, etteivät huumorinkukkaseni nuupsahtaisi yleiseksi kyynistymiseksi. Tätä varjellakseni pyrin huomaamaan nurjaan menevät ajatukseni ja kääntämään ne ympäri - miksi ajattelin tuolla tavoin? Mitä tuokin auttoi? Onneksi kirkassilmäinen rakkauteni elämään ja maailmaan … Jatka lukemista Apua tulossa, halusit tai et! →

Vuodenaikaihmisen syysmurhe

"Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo." (San. Viktor Rydberg, suom. Valter Juva) Sieltä se hiipi, syyshaikeus. Ei pitäisi seurata ollenkaan Facebookia, tunnelmakuvat pimenevistä illoista, kynttilöistä ja valoista, nuotioista, revontulista ja jopa jäätyneistä auton ikkunoista saavat mielialani nyrjähtämään synkeäksi. Moni lähtee lämpimään nimenomaan pakoon pimää ja pakkasta. Moni puolestaan … Jatka lukemista Vuodenaikaihmisen syysmurhe →

Paratiisisaaria ja apinanpuremia

Kaksi päivää vapaata voi tuntua kokonaiselta lomalta kun ne käyttää oikein. Tarvitaan vain skootteri, hieno saari, hyvää seuraa ja pureva apina ja pian ei muistakaan, että töihinkin on vielä joskus palattava. Vieraita kaukaa suomesta Suomi-vieraiden parhaita puolia on se, että sitä täytyy itsekin pakottautua töiden keskeltä hetkeksi lomatunnelmiin. Vierashan on nimenomaan lomalla, ja kun … Jatka lukemista Paratiisisaaria ja apinanpuremia →

Kotikadun värikkäät henkilöt

Naapurusto, jossa kadulla poltetaan nuotioita, lapset käyvät kurkkimassa lasisista etuovista sisään, karaoke pauhaa, koira käy pissimässä oven eteen ja katu täyttyy milloin häistä, milloin hautajaisista. Uhka vai mahdollisuus? Kumpi sitten lieneekään, meille se täällä on arkea. Ja arjesta nauttiakseen on tämän kotikatumme värikkyys tietysti otettava ennemmin mahdollisuutena. tulisiko ostos itselle vai lahjaksi? Melkein heti … Jatka lukemista Kotikadun värikkäät henkilöt →

Perinteet kuljettavat

- Mihin aikaan meidän pitäisi tulla? - No minä menen ennen kahdeksaa, mutta te voitte tulle myöhemmin. Siinä menee aikaa kun meidän pitää mennä sisään oikeassa järjestyksessä ja suorittaa kaikki toimenpiteet. Ylläoleva on oikea keskustelu minun ja Tonin väliltä kun vaihdoimme toimistomme tiloja kesällä. Täällä tekemisiä ei ohjaa niinkään kello (no ei ainakaan kello, kuten … Jatka lukemista Perinteet kuljettavat →

Nainen ratissa

Skootteriajeluistani on tullut paljon kysymyksiä, etenkin liittyen ajokorttiasioihin. Skootteri on tosiaan olennainen osa jokapäiväistä elämääni, vaikka se oli yksi juuri niitä asioita, joita Vietnamiin muuttamisessa eniten jännitin. Kuten kaikkiin arkisiin, jokapäiväisiin asioihin, siihenkin liittyy paljon seikkoja, joita ei oikeastaan tule ajatelleeksi ennen kuin niitä alkaa oikein pohdiskella. parkkeeraus ei ole vahvuuslajini Olen kirjoittanut Vietnamin liikenteestä … Jatka lukemista Nainen ratissa →

Taistele vai pakene?

Istuin salin lattialla ja yritin epätoivoisesti psyykata itseni uskomaan, että vastassa ei voi olla mitään, mistä en oikeasti selviäisi. Sitten pojat vetivät veitset esiin, ja yhden punaisen sekunnin ajan harkitsin haihtuvani ovesta ja lujaa sittenkin. bambumiekkailua Olen jo pitkään ikävöinyt harrastusta joka haastaa fyysisesti ja on vielä hauskaakin. Salitreeni kun on makuuni vähän yksitoikkoista. … Jatka lukemista Taistele vai pakene? →

Viidakkoa, kalliokiipeilyä, varkaus ja hölmön tuuria

Meiltä ei ole koskaan aiemmin varastettu mitään Vietnamissa. Aluksi olin tavanomaisen neuroottinen tavaroideni suhteen, pidin reppua kadulla enemmän käsivarren alla kuin selässä ja en koskaan laskenut omaisuuttani silmistä hetkeksikään. Sittemmin olen rentoutunut ja ollut jopa toisinaan vähän huolimaton. Ensimmäinen varkaus tuntuukin aina suurelta luottamuksen rikkomiselta. Kohti Elefanttivuorta Lähdimme kämppisteni Even ja Villen kanssa ennalta … Jatka lukemista Viidakkoa, kalliokiipeilyä, varkaus ja hölmön tuuria →

Kuntosalille eli saunaan

Ensimmäinen kuntosalipäivä on kuin ensimmäinen koulupäivä. Vähän jännittää onko oikeat vaatteet (ei), löytääkö oikean kaapin (en löydä), meneekö vahingossa miesten pukkariin (en onneksi mennyt), osaako oikean saunaetiketin (no en osannut) ja onnistuuko mokaamaan itsensä salin siistien tyyppien edessä (en tosin tunnista saatikka sitten tunnusta ketään kovin siistiksi). Jännitys saa vielä ihan uusia piirteitä kun kielimuuri … Jatka lukemista Kuntosalille eli saunaan →