-
Lapsi hymyilee minulle iloisesti. Vielä hieman harottavissa maitohampaissa on mustat reunat. Ensin luulin lasten syöneen jotakin vihannesta tai marjaa joka värjää hampaat, mutta ei. Hampaissa on likaa ja mätää. Maitohammas – valkea tai musta aarre Yleensä oppilaan näyttäessä opelle hammasta, on kyse heiluvasta maitohampaasta. Sitä sitten yhdessä ihmetellään ja ihaillaan koulussakin, odotetaan suurta hetkeä
-
Niin että hammaslääkärin vastaanottoko on romantiikan näyttämö? Näköjään voi näinkin olla, vaikka minulle se on aina ollut (ja on vastakin) ennemmin pahimpien painajaisteni kulissi. Miksi aina minä? Saapuessani Vietnamiin viisi kuukautta sitten en ollut ehtinyt olla maassa montaakaan viikkoa kun onnistuin lohkaisemaan poskihampaani ja siihen päälle vielä jauhamaan lohjenneen puolikkaan jauhoksi syödessäni ruokaa (oikeasti
-
– Miksi täällä haisee palaneelle? Ai apua! Kamalaa! Voi että mä olen tyhmä! Kuuntelen olohuoneeseen keittiöstä kantautuvaa huutoa kulmat koholla. – Mikä paloi? – Eimikääneimikääneimikään! En kerro, Eve huutaa keittiöstä. – Paahdoitko leipää niin että paahtimessa oli kansi päällä? – Ehkä. – Onko mun torakkasuojassani reikä? – On. Tässä kohtaa tarinaani työ- ja kämppäkaverini Ville
-
Valmistautuessani muuttamaan Vietnamiin, punnitsin tarkkaan, mitä otan mukaan ja mitä en. Laukkukapasiteettini oli varsin rajallinen – vaikka kaksi matkalaukkua on ehkä lomalle lähtiessä ruhtinaallinen tila tavaroille, muuttaessa ei niinkään. Siispä jätin pois kaiken minkä saatoin arvella saavani kahden miljoonan ihmisen kaupungista tarvittaessa helposti. Tuolloin en vielä tiennyt, että kyllä täältä asioita saa, mutta mitä asioita
-
Jos johonkin olen saanut työssäni tottua, se on arvaamattomuus. Ryhmiin voi tulla yllättäen uusia oppilaita, oppilaat saattavat olla aivan eri ikäisiä kuin ne kuvitteelliset lapset, joille olin suunnitelmani tehnyt (kolmevuotias on kovin erilainen opetettava kuin kahdeksanvuotias), tapaamisia ja tilaisuuksia tipahtelee eteen hyvin lyhyellä varoitusajalla ja kaikkeen selitys on aina ”tämä on Vietnam”. Tuon yleisselityksen alle
-
Miten oppilaat jaksavat, kun ei ole lomaa? Miten jaksavat opettajat? Miten monta kertaa olenkaan huokaissut, että syysloma tulee niin tarpeeseen. Tuntuu, etteivät oppilaat jaksa enää tsempata yhtään, ettei opettaja jaksa tsempata enää yhtään. Koulun alun kiireet ottavat koville niin lapsilla kuin aikuisillakin, ja syysloman voimin, oli se sitten pitkä tai lyhyt loma, jaksetaan taas puurtaa läpi
-
Hämmästyn aina, kun joku sanoo minua itsepäiseksi. Olenko muka itsepäinen? Omapäinen varmasti, ehkä sitten olen itsepäinenkin. Jos itsepäisyys on sitä, että jos päätän jotakin, menen läpi harmaan kivenkin sen toteuttaakseni, olen itsepäinen. Jos itsepäisyyttä on olla muuttamatta mieltään muiden mielipiteiden mukaan ilman hyviä perusteluita, olen itsepäinen. Kun minulla on päässäni ajatus siitä miten toimitaan, on
-
”Pudotan painoa, koska olen läski”. Tuijotan varhaisteini-ikäistä tyttöä uskomatta korviani. I’m fat. Tämän lauseen ei pitäisi enää yllättää. Olen asunut Vietnamissa yli neljä kuukautta ja saanut kokea järjettömien kauneusstandardien vaikutukset ihmisten puheisiin ja ajatuksiin, välillä ihan omakohtaisestikin. Täällä minä, normaalipainoinen ja oman kehoni kanssa täysin sinut oleva nuori nainen, olen nimittäin ihan norsu, ja sen saa
-
Kyyniselle ihmiselle puhuminen on kuin kastelisi kuollutta oksaa, tapaa eräs läheiseni sanoa. Kuivan ja sarkastisen huumorin ystävänä minulla onkin täysi työ pitää itseäni ohjaksista kiinni, etteivät huumorinkukkaseni nuupsahtaisi yleiseksi kyynistymiseksi. Tätä varjellakseni pyrin huomaamaan nurjaan menevät ajatukseni ja kääntämään ne ympäri – miksi ajattelin tuolla tavoin? Mitä tuokin auttoi? Onneksi kirkassilmäinen rakkauteni elämään ja maailmaan
-
”Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo.” (San. Viktor Rydberg, suom. Valter Juva) Sieltä se hiipi, syyshaikeus. Ei pitäisi seurata ollenkaan Facebookia, tunnelmakuvat pimenevistä illoista, kynttilöistä ja valoista, nuotioista, revontulista ja jopa jäätyneistä auton ikkunoista saavat mielialani nyrjähtämään synkeäksi. Moni lähtee lämpimään nimenomaan pakoon pimää ja pakkasta. Moni puolestaan
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Unnaleks 