Todistukset on tehty. Projektit on laitettu pakettiin. Työpöydän pinta alkaa näkyä sitkeän (ja pitkään vältellyn) siivouksen tuloksena. Kesälomaan on enää muutama päivä. Ope makaa henkilöstötilan sohvalla ja mankuu kun kello soi. Ei jaksa enää. Ei ole motia. Ei pysty. Ei ole mitään (järkevää) tekemistä.
Menemme metsään leikkimään, sisällä ei ole tekemistä ja meteliä ei kestä enää kukaan. Lasten mielestä paras leikki ikinä on, kun ope jahtaa männynoksa kädessä. Yksi katsoo säteilevin silmin: ”Mun tulee sua niin ikävä kesällä.” Saan jättisuuren voikukan ja laitan sen korvan taakse. Taas jaksaa. Taas on motivaatiota ainakin huomiseen asti.
Vasikat laitumille
Kesä on jo ihan nurkan takana. Tänäkään vuonna ei pidetä kevätjuhlia, mutta todistustenjako, ekaluokkalaisten ihka ensimmäinen, on toisaalta harras, toisaalta riehakas tilaisuus. Ilmassa on vakavuutta, onhan edessä monista kavereista ja opestakin yhdeksän viikon ero. Ope päästi siltikin tokaluokalle, vaikka vannoi ettei päästä, ellei kuukaudet ole opittuna ennen kesälomaa. Ryökäle. Suut ovat ihan täynnä suunnitelmia; kuka on lähdössä mökille, kuka ulkomaille, kuka mummolaan. Kuka aikoo nukkua tosi pitkään ja käydä uimassa joka päivä, sateellakin. Vannovat lukevansa viiskyt kirjaa. Eivät lue. Ei se mitään. Luetaan sitten kun tullaan takaisin.
Omat suunnitelmat saavat jo ajatukset ihan muille vesistöille ja on vaikeaa pitää sielu jalkojen kanssa samassa osoitteessa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan (harvoin menee), edessä on reissua ainakin Ahvenanmaalle rippijuhliin, Pariisiin luovuusmatkalle ja Lappiin isän kanssa telttavaellukselle. Mökkisaunakin kuulostaisi maailman ihanimmalta ja pitkin Suomea olisi monta rakasta joita tavata. Suomen kesä on himpun verran liian lyhyt, mutta ehkä se juuri siksi on niin intensiivinen, niin kaunis ja niin täynnä elämää.
Valolla on ehdottomasti myös näppinsä pelissä. Yö on kirkas ja huone valoisa pimennysverhosta huolimatta, nuku nyt sitten siinä. Kesäyö tuntuu myös menevän aivan hukkaan nukkuessa kun ulkona on lämmintä ja auringon säteet vielä hehkuvat taivaanrannassa. Kun talvella livahdettiin pimeydessä ovesta toiselle kuin kärpät koloistaan, sytyteltiin kynttilöitä ja käperryttiin peiton alle, tekee kesäiltana mieli vielä kuitenkin vähän käydä ulkona vaikka jo pitäisi asettua unille. Oikein aurinkoinen kesä alkaa jo ihan uuvuttaa kun on pakko olla koko ajan liikenteessä ”kun kerrankin voi”. Oi autuas sadepäivä kun saa ihan luvan kanssa olla sisällä ja katsoa telkkarista sarjoja. Eläköön-huuto kesäuusinnoille.
Odottavan aika
Lähtöön on vielä pari viikkoa. Sillä välin laitetaan työt pakettiin ja opet lomille. Siivotaan ja valmistellaan koti kesävuokralaista varten. Tutustutetaan Sisu kesähoitohenkilökuntaansa. Pakataan. Puretaan ja pakataan uudestaan. Etsitään passia, joka jo kerran löydettiin. Tarkistetaan liput sadannen kerran, koska se lähtö nyt oli ja oliko tämä oikeasti todellista? Käydään halaamassa perhettä ja luvataan lähettää postikortti, melko varmasti muistan laittaa sen laatikkoon Helsingissä.
Ihana lähtö. Ihana kesä.
Unnaleks 