Matka seurustelusta avioliittoon – Vietnam edition

Viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat, kun ystäväni sai torstaina tietää, että hänen täytyy mennä viikonlopun aikana kolmiin eri hääjuhliin. Kaivoin korvaani puhtaammaksi, ravistin päätäni ja varmistin – siis kolmiin? Ja sait tietää niistä nyt? Juu, ja yhdet juhlat ovat vieläpä läheisen ystävän, entisen opiskelukaverin häät. No niin. Sähäkkää sitaattisulkakynääni alkoi kutkuttaa, kaivoin lehtiöni esiin, ja ilmoitin, että jutellaanpas hieman häistä.

Huom! Nämä tietoni perustuvat pohjoisvietnamilaisten haastateltavieni kertomaan. Etenkin Etelä-Vietnamissa ovat länsimaalaiset häätavat saaneet tiukan jalansijan, ja perinteet ovat hieman erilaiset.

 

Onko tämä vakavaa?

Vietnamilaisten parien seurustelua seuraavat edelleen monet perinteet. Vaikka osa pareista on ottanut modernin linjan ja saattaa jopa asua yhdessä ennen häitä, perinteinen tapa on edelleen asua vanhempien luona hääjuhlaan asti, ja suurin osa pareista näin toimiikin. Joissakin perheissä nuoret ennen kihlautumistaan hengailevat vanhempiensa kotona, mutta tiukemmissa kodeissa tulevaa sulhoa tai miniää ei tuoda näytille ennen kuin häät alkavat olla ajankohtaiset.

Seurusteluaika riippuu parista, jotkut menevät naimisiin nopeasti ja toiset seurustelevat pidemmänkin aikaa, mutta tavallisin kihlautumisaika on vuoden tapailun jälkeen. Kuulemma naimisiin mennään yleensä kiireen vilkkaa jo senkin takia, että pari kihlautuu usein tytön tultua (vahingossa) raskaaksi, ja nuoret pitää saada vihille, ennen kuin raskaus alkaa näkyä, ja perheen maine on mennyttä.

 

Lyhyt kihlaus ja sitten menoksi

Kun pari haluaa mennä naimisiin, sulhanen kysyy ensin lupaa naima-aikeisiinsa vanhemmiltaan. Toisin sanoen tiedustelee, onko perheellä varaa maksaa kaikki häistä koituvat kulut. Kun lupa tulee, sulho kosii tulevaa morsiantaan ja antaa tälle sormuksen. Nykyään parit ottavat jonkin verran mallia amerikkalaisesta kulttuurista ja sen kosintatavoista, mutta edelleen on myös vanhan aatteen miehiä, jotka eivät polvistu – ”miehen polvet ovat kultaa ja hän polvistuu vain vanhempiensa edessä”.

 

 

Morsiamen suostuttua, lähtee sulhasen perhe tapaamaan morsiamen perhettä mukanaan kulkue, jossa yhdeksän naimatonta miestä tai naista kantaa suuria vasuja, joissa on tuomisina morsiamen perheelle muun muassa kakkua, hedelmiä, olutta, coca-colaa ja sian pää. Jos morsiamen perhe on tyytyväinen niin sulhaseen kuin lahjoihinkin, lähtevät vanhemmat ennustajan pakeille, joka kertoo sopivan hääpäivän.

 

 

Ennustajan antamiin aikoihin luotetaan täällä erittäin voimakkaasti, ja ennustaja antaa oikean ajan niin naimisiinmenolle kuin esimerkiksi liiketilan avaamisellekin. Yleensä vihkiaika annetaan muutaman päivän sisälle, mutta aika voi tulla hyvin nopeastikin. Tästä johtuen siis vieraille ilmoitetaan hyvinkin, että huomenna juhlitaan häitä. Jos ennustaja katsoo, että parin syntymävuodet ja kiinalaisen kalenterin eläimet eivät ole toisilleen sopivat, neuvoo tämä paria eroamaan. Tällöin myös vanhemmat saattavat yrittää voimakkaasti erottaa pariskunnan.

 

 

Kihlattu tuleva morsian viedään sulhasen taloon päiväksi, jotta esi-isät hyväksyvät tulevan puolison. Seuraavana päivänä tämä kuitenkin kiikutetaan takaisin vanhempiensa luokse, missä vihkimistä edeltävänä iltana morsiamen suku juhlii omaa hääjuhlaansa ja sulhasen kotona sulhasen suku omaansa. Illan aikana syödään, juodaan, pidetään puheita, lauletaan, ja valmistellaan morsiusparille huone hääyöksi.

 

Hääpäivä

Ennustajan antamana aikana sulhanen ystävineen ja sukulaisineen lähtee hakemaan morsion taloonsa. Sulhasen isän on jäätävä kotiin, äiti saa lähteä poikansa kanssa vaimonhakureissulle. Tulijat tarjoavat morsiamen vanhemmille viiniä ja hyväksymällä juoman, vanhemmat myös hyväksyvät, että tytär viedään pois heidän talostaan. Seremoniamestarina toimii kunnianarvoisa sukulainen, esimerkiksi setä, joka kiittää perhettä tyttärestä. Morsian ei saa näyttäytyä ennen kuin sulhanen itse hakee tämän esiin, eikä itkeä, ennen kuin on poistunut talosta. Poistuessaan tämä ei saa myöskään katsoa taakseen, ettei tuleva liitto rikkoudu. Morsian kuljetetaan sulhasen taloon eri reittiä kuin aiemmin, jotta hän ei osaa takaisin kotiinsa pakoaikeissa. Ennen lähtöä nuoret kiittävät perheitään kasvatuksesta ja huolenpidosta. Morsiamelle annetaan kultakoruja, mitä rikkaampi perhe, sitä enemmän koruja. Myös köyhemmissä perheissä yritetään saada morsiamelle annettua esimerkiksi kultasormuksia.

 

 

 

 

Hääpäivän juhlassa syödään ja hääpari käy jokaisessa pöydässä kiittämässä vieraita ja juomassa heidän kanssaan. He saavat vierailta rahalahjoja ja onnentoivotuksia. Joillakin pareilla on läsnä pappi, nykyisessä amerikkalaistuneessa yhteiskunnassa jotkut vihitään jopa kirkossa, mutta perinteen mukaan kuuluttaja juontaa sormusten vaihdon, parille taputetaan, vieraat juovat teetä ja menevät kotiinsa. Pariskunta muuttaa usein tässä vaiheessa sulhasen vanhempien luokse, toki nykyään joillakin pareilla on oma koti. Myös morsiamen luokse voi muuttaa, mutta näin ollen sulhanen saa usein osakseen pilkkaa. Jos morsian on raskaana, hänet täytyy tuoda sisään muualta kuin talon pääportista, sillä esi-isät suuttuvat, jos neitsyytensä menettänyt morsian käyttää pääporttia.

Edessä ovat avioliiton onni ja haasteet. Sekä tietysti edelleen tarkasti varjeleva suku.