Uutisia rajan tältä puolen

Länsirintamalta kuuluu uhkauksia, lahjontaa ja kiristystä. Vetoomus toisensa perään milloin mihinkin viitaten. Kaikilla näillä toimilla on sama päämäärä – saada tyttö Suomeen. Sekä vanhempani että ystäväni ovat maanitelleet minua keinolla jos toisella, heittäytyneet välillä täysin hysteerisiksi, jotkut haukkuneet pystyynkin. Vaan täällä nökötän edelleen, vilkuttelen lentokoneille, joilla tiedän suomalaisia poistuvan. Toivon, että heillä on kaikki hyvin. Toivon, että kotijoukoillani,  uhkailijoillani, on kaikki hyvin. Rakkautta ja huolta se vain on ja minä tiedän sen.

Uutistulvassa

Vietnamissa on nyt ylitetty sadan koronavirustapauksen raja. Uusista todetuista tartunnoista raportoi tiitterästi Facebookissa tähän tarkoitukseen perustettu sivu. On helpottavaa, että tartuntoja todetaan edelleen siinä tahdissa, että sivusto pysyy mukana ja ehtii kertoa ihan jokaisen tartunnan saaneen tiedot (nimeä ja tarkkaa osoitetta lukuunottamatta). Siispä tänäänkin olen lukenut, että potilas numero 122, toistaiseksi viimeisin todettu tartunnan saanut, on 24-vuotias nainen, Ha Tinhin maakunnasta. Hän on ollut tarjoilijana Bangkokissa, mutta tullut Da Nangiin 20.3. lennolla TG947 ja lennollaan istunut paikalla 20D. Hänet on laitettu karanteeniin hänen saapuessaan maahan. Yksityiskohtaista, eikö?

Vietnamilaiset ovat tällä hetkellä hyvin ylpeitä hallituksensa toiminnasta, hallitusta pidetään suorastaan supersankareina. Samoin auttamaan ilmoittautuneita vapaaehtoisia. Ulkomaalaisia sen sijaan pidetään tällä hetkellä yleisesti saastaisina taudin tuojina. Vietnamilaiset ystäväni puhuvat polleina sanoilla ”my country is taking care of us” – minun maani pitää meistä huolta, mutta samalla toteavat varovasti, että vietnamilaisissa on puhjennut jyrkkää rasismia länsimaalaisen näköisiä kohtaan.

Eristyksissä

Minulla ei ole hätää. Olen suurimman osan päivästä kotona, kaupassa käyn normaalisti ja kävelyillä, enkä ole kokenut mitään sen pahempaa, kuin että ihmiset vetävät maskin naamalleen minut ohittaessaan. Siitä en välitä. Yritän rauhoittaa ihmisiä pitämällä maskia kasvoillani itsekin ohjeiden mukaan, vaikka en lähtökohtaisesti sitä tarvitse.

Jos Vietnamin tiedotusvälineiden luvut pitävät paikkansa, on täällä tosiaan saatu taudin leviäminen pidettyä kurissa poikkeuksellisen hyvin. Lähes kaikki uudet tapaukset ovat olleet ulkomailta kotiin lennätettyjä vietnamilaisia, jotka on laitettu suoraan karanteeniin. Toisin sanoen muita tartuttaneita potilaita on ollut todella vähän. On kuitenkin muistettava, että olemme maassa, jossa hallitus ja poliisivoimat toimivat omalla tavallaan, enkä voi täysin sammuttaa epäluuloa sisälläni tapahtumien suhteen. Monet vietnamilaiset ovat helpottuneita rajojen sulkeuduttua ja taudin pysyessä ainakin paperilla otteessa, he lähtevät ulos järven rantaan ja kahviloihin hengailemaan, eivätkä jaksa pelätä. Minä pidän ovet kiinni ja toivotan onnea.

Perustin joutessani Instagramiin uuden sivun, jonne kokoan tietoa Suomesta ja suomalaisuudesta ja tarjoan vinkkejä suomen opiskeluun. Sivusto on ensisijaisesti tarkoitettu Suomeen muuttaneille tai muuttoa halajaville ulkomaalaisille, mutta sinne on löytänyt tiensä myös moni suomalainen hakemaan opetusvinkkejä tai muuten vain mielialaa piristävää materiaalia.

Rajoja ja rakkautta

Kriisi tuo mukanaan monenlaisia hyviä asioita pahojen rinnalle. Yksi niistä on luovuus. Kotiin suljettuina moni tekee videoita, opettaa, kirjoittaa, maalaa. Materiaalia tarjotaan netissä ilmaiseksi enemmän kuin koskaan. On hauska nähdä, miten opettajat ovat ottaneet tiukan niskalenkin etäopetuksesta, vanhemmat opettavan muksuja kotona ohjeiden mukaan, ja moni on ottanut asiakseen kykyjensä mukaan tarjota viihdykettä suljettujen ovien takana kökkiville kansalaisille.

Eristäytyminen ja pelko aiheuttavat helposti ahdistusta ja vihaa. On helppoa alkaa hyökätä muiden kimppuun – sisälle linnoittautuvat haukkuvat ulkoilijoita ja ulkoilijat sisällä istuvia, pohjoiseen matkaavia haukutaan ajattelemattomuudesta ja matkaajat haukkuvat haukkujiaan, että nyt ei sitten raha pohjoisessa kelpaakaan. Täällä meillä vietnamilaiset pelkäävät ja haukkuvat ulkomaalaisia ja ulkomaalaiset siitä kiukustuneina vietnamilaisia.

Tähän ei pitäisi nyt kenelläkään olla varaa. Vaikeimpina aikoina on kaikista helpointa kääntyä toinen toistaan vastaan, mutta todellisuudessa tarvitsemme toisiamme. Kaikilla on varmasti tarpeeksi paha olo ilman ylimääräisiä hyökkäyksiäkin, siispä yritetään ennemmin saada toinen hymyilemään kuin itkemään.

Esko Valtaoja lupasi, että maailmanloppu ei tule vieläkään. Uskotaan Eskoa, hän on viisas.