Vietnamissa asuessani saan toisinaan ihania selvänäköisyyden hetkiä; yhtäkkiä tajuan tavallista tarkemmin missä olen, kuinka kaukana synnyinmaa on ja ennen kaikkea miten onnellinen olen siitä, että lähdin. En siksi, että Suomessa olisi huono olla, vaan siksi, että tunnen olevani seikkailulla, jota olen odottanut koko elämäni. Koko elämäni. Tiedän, että voisin olla laajentamassa verkostoja, rakentamassa vaikuttavaa ansioluetteloa ja tahkoamassa rahaa. Sen sijaan ajan ystäväni kanssa Nha Trangin rantaviivaa pitkin satamat toisella, taivaaseen asti kohoavat vuoret toisella puolellamme, uskomattomin koskaan näkemäni punainen auringonlasku edessämme, merituuli hiuksissa. Tielle kävelee nautoja ihan muina lehminä, nauramme ja väistämme. Mies kantaa sylissään kalkkunaa. Ohiajavan bussin avonaisesta ikkunasta kurkottaa kuljettaja vilkuttamaan ja huutamaan meille innoissaan.
Miten voi ihminen olla niin oikeassa paikassa niin sattumalta.






Rahareikäni matkailu
Matkailu on ainoita asioita, joille en halua laittaa hintalappua. Kotona istun kaiken omaisuuteni päällä, en shoppaile vaatteita, kosmetiikkaa tai elektroniikkaa, en oikeastaan mitään muutakaan. Panostan mieluummin kokemuksiin ja elämyksiin kuin tavaraan. Vaikka olen välillä järjettömän pihi arjessani, matkustaessani vaiennan sisäisen visukinttuni. En koskaan matkoillakaan osta kalleinta, en välitä maksaa luksushotelleista, bisnesluokasta lentokoneessa tai huippukalliista ravintoloista. Sen sijaan teen taustatutkimuksen hyvin, mietin mihin haluan rahani käyttää, ja sitten annan palaa. Omien rajallisten varojeni puitteissa toki. Jos se köysirata vuorelle on kallis, mutta kokemuksen arvoinen, sitten säästetään jostakin muusta. Syödään makaronia kotona sen edestä.
Marian kanssa matkustamisessa oli se ihanuus, että hän on tässä suhteessa hengenheimolaiseni. Panostimme Nha Trangissa kokemuksiin ja hyvään ruokaan, ja voi, miten tyytyväisinä kaksi mimmiä voikaan kehrätä.



Ba Ho
Yhden päivän käytimme Ba Ho’n putouksilla. Paikka on oikeastaan eräänlainen resort, josta lähtee reittejä vuorenrinnettä alas valuville putouksille ja lammille, joissa voi uida. Sisäänpääsy maksoi 100.000 dongia, eli noin neljä euroa, ja tällä hinnalla pääsi paitsi reitille, sai myös käyttöön resortin uima-altaat ja vesiurheiluvälineet. Alkumatka oli kuin kävelyä puistossa ja ensimmäiselle lammelle on helppoa päästä vaikka pientenkin lasten kanssa. Matkan varrelle on istutettu suloisia ja kekseliäitä paikkoja ottaa hauskoja kuvia tai asettua nauttimaan maisemista.
Toiselle ja kolmannelle lammelle päästäkseen täytyykin jo taiteilla. Reitille ei enää ole varsinaista polkua, vaan kiipeäminen käy suurten kivien kautta. Kulkeminen onnistuu kyllä kiviin upotettujen kädensijojen ansiosta, mutta reitillä saa ihan tosissaan kiivetä, ja kuumassa säässä mukana kannattaa olla reilusti vettä.
Sisupusseina me ähersimme tietysti itsemme korkeimmalle, kolmannelle lammelle. Lampeen laski pieniä putouksia ja suurille kallioille saattoi asettua ottamaan aurinkoa. Rohkeimmat ja pöljimmät, me mukaan luettuna, hyppäsivät kalliolta alla kimmeltävään syvään lampeen, jonka kalat tulivat innokkaasti antamaan jalkahoitoja.











Rantaa ja viskiä
Viimeisenä päivänämme vuokrasimme hotellilta skootterin ja ajelimme noin 50 kilometrin päässä sijaitsevalle Doc Let Beachille, jota oli kehuttu, eikä turhaan, sen valkoisesta hiekasta ja kirkkaasta vedestä. Meille ranta oli tosin vain tekosyy lähteä ajelemaan ja nauttimaan maisemista. Illalla istuimme ravintolassa iltaa eläkeläisryhmän kanssa, jotka olivat Vietnamissa golfaamassa, ja joiden viskipullo kumarteli sangen auliisti lasien päällä.
Nha Trangin turistikeskusta on täynnä venäläisiä, kuten aiemmassa artikkelissani aiheesta kirjoitinkin. Uskomattoman täynnä. Se ei kuitenkaan ole kaikki, mitä Nha Trangilla on annettavanaan. Meilläkin olisi vielä ollut monta pagodaa nähtävänä, sukellusmahdollisuuksia, saaria koluttavaksi, ja niin edelleen. Nha Trangiin suuntaavia suosittelen rohkeasti karistamaan keskustan pölyt nahoistaan ja pyyhkäisemään etäämmälle ihailemaan alueen lukuisia kauniita nähtävyyksiä, niin niin luonnon kuin ihmistenkin muovaamia.
Kyllä tekee hyvää lukea näitä blogeja. Ihan kuin itse olisin mukana. Oon niin jänis etten ole uskaltanut reissata kuin ryhmissä. Siksi näitä oikeita seikkailuita on kiinnostavaa seurata kun ne eivät hae sensaatiota vaan aitoja elämyksiä. Kiitos
TykkääTykkää
Luulenpa että sielläkin on koettu melkoisia seikkailuita. 🙂 Terkkuja!
TykkääTykkää