Huomenna alkaa matkani kohti Suomea. Tänään olen valmistellut lähtöä ja pakkaillut. Tuijottanut seinää pitkät tovit välillä pää suristen ajatuksia, välillä koppa aivan tyhjänä. Olen reissussa vain kaksi viikkoa ja palaan sitten takaisin Vietnamiin, mutta tuntuu kuin olisin lähdössä avaruuteen.
Kotiin vai ulkomaille?
Olen asunut Vietnamissa pian kahdeksan kuukautta. Se on toisaalta pitkä aika, toisaalta lyhyt. Niin pitkä kuitenkin, että Suomi tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta paikalta. Vaikka tiedän ihan tismalleen minne olen menossa, ja perillä tunnen jokaisen kadunkulman, on olo samanlainen kuin muuttaessani Vietnamiin. En vain osaa kuvitella itseäni perille.
Perinnejuhlaa
Vietnamissa valmistaudutaan tällä hetkellä uudenvuodenjuhlaan, Tetiin. Hössötys alkoi jo kuukausi sitten, kaupat pullistuivat tavaroista, kodit ja kadut on koristeltu, Tet-laulut soivat. Kuin meillä Suomessa joulun aikaan! Lisäksi toki kaduilla palaa rovioita siellä sun täällä kun ihmiset polttavat uhrilahjoja esi-isille ja muitakin lystikkäitä perinteitä pulpahtelee esiin. Tällä viikolla esimerkiksi keittiössä asuvat kolme jumalaa (he asuvat keittiössä koska nämä keskenään aviossa olleet henkilöt kuolivat aikoinaan keittiössä) piti päästää vapauteen, jotta nämä voivat kertoa taivaassa miten hyvin heidän talonsa ihmiset ovat eläneet. Ennen kello kahtatoista keittiöjumalille piti tarjota hyvä ateria ja sen jälkeen käydä vapauttamassa kultakala, keittiöjumalten lemmikki, jokeen. Kultakaloja myytiin tuona aikana kaduilla paljon. Iloinen päivä monelle kalalle.
Omallakin kujallamme seiniä on maalattu, lyhtyjä ja valoja ripustettu ja suuret julisteet julistavat hyvää uutta vuotta. On alkamassa rotan vuosi, ja siksipä myös kaikkialla näkyy rottia. Siis muuallakin kuin jätteiden seassa, siellähän niitä näkyy ihan arkenakin. Lapset saavat paljon pieniä herkkuja ja onnenrahoja, onnea tuovia asioita annetaan, saadaan ja ostetaan muutenkin paljon.
Olisi hienoa olla täällä todistamassa Tet-juhlaa. Nyt on kuitenkin aika mennä kotiin. Tet on ainoa pidempi loma joka vuoden aikana on. Kesäloma on toki, mutta suurin osa opettajista työskentelee myös kesän ajan lasten käydessä kesäkursseja. Siispä tässä on tilaisuuteni.
Suomalaiset maailmalla
Ulkosuomalaisten keskuudessa Suomessa käynti tuntuu jakavan ajatukset ja tunteet. Toinen menee Suomeen kotiin, toinen palaa kotiin lähtiessään Suomesta. Toinen odottaa matkaa hullun lailla, toiselle se on velvollisuus. Joku on lähtenyt Suomesta koska ei siellä viihdy, joku toinen jahtaa seikkailuja, kolmas muutti rakkauden perässä, neljäs työn, viides etsii itseään. Niin monta taustaa, niin monta suhdetta synnyinmaahan.
Itse olen päässyt yli koti-ikävästä. Se oli pahimmillaan kesän lopulla, silloin otti koville. Sitten arki nappasi taas kiinni, oli kiirettä ja menoa ja meininkiä. Ja hiljalleen aloin tuntea tämän paikan kodikseni myös. Haikeus kaihertaa eniten silloin kun kuvailen Suomea ulkomaalaisille, näytän kuvia ja videoita. Ja joskus kun kukaan ei ymmärrä, miksi livahdan kotiovesta sisään mahdollisimman vähällä kontaktilla naapureihin, haha! Suomeen palatessani olen kuitenkin täydellisen varmasti menossa kotiin, sinne minne kuulun. Minun sielustani on niin iso osa kotimetsän sammalessa, että on ihan turha kuvitellakaan pyristeleväni sitä vastaan.
Todennäköisesti seison Helsinki-Vantaan lentoasemalla, katselen ympärilleni ja tuntuu kuin olisin herännyt unesta.
Kohtapa se nähdään. Ylihuomenna tähän aikaan olen jo Suomessa.
PS. Otahan seurantaan Facebook-sivu Unnaleks ja samalla nimimerkillä Instagram-tili. Etenkin Instagramin stooriin tulossa Tet-hässäkkää Hanoista huomiselta ja Suomen kuulumiset tuoreeltaan!
Unnaleks 