Haikea lähtö

Matka alkaa

Terveisiä junasta! Matka on virallisesti alkanut, jihuu!

Olisittepa nähneet sen itsetyytyväisen ilmeen naamallani, kun molemmat laukut menivät kiinni suuremmitta ongelmitta. Ja ennen kaikkea, olisittepa nähneet sen tyytyväisyyden haihtuvan taivaan tuuliin kun huomasin, mitä kaikkea oli jäänyt ulkopuolelle. Aamu sujuikin sitten runnoessa tavaraa jo ennestään täysiin laukkuihin ja vääntäessä vetoketjuja kiinni laukkujen päällä istuen. Mutta hei, siinä on kaikki mitä minulla nyt sitten on. Sain laukut junaan ja olen matkalla. Lopultakin.

Hyvästit

Kevätjuhla on aina minulle haikea tilaisuus, sillä yhdysluokan opettajana lähtee aina noin puolet oppilaistani seuraavalle opettajalle. Nyt tilanne oli kaksinverroin pahempi – hyvästelin kollegani, joiden kanssa olen työskennellyt kolme vuotta, sekä kaikki oppilaat, joista on tullut todella rakkaita. Eilisessä juhlassamme minua muistivat työtoverit, oppilaat, esimies ja vanhempainyhdistys. Kaikista koskettavinta oli kuitenkin juhlan jälkeinen pienten ja isojen oppilaiden lauma, joka kääriytyi minuun kiinni kyyneleet silmissä. Yksi pienimmistä painoi kasvot mekkoani vasten ja alkoi ulvoa suureen ääneen, ja siinä pysyi koko halausrumban ajan. Toisella kädellä silitin selkää ja hiuksia, toisella halasin muita lapsia ja vanhempia, poseerasin valokuvissakin lasten kanssa. Ja koko ajan tämä pikkuinen oli kasvot haudattuina vyötärölleni ja ulisi. Yksi kollegani sanoikin osuvasti, että tämä on koskettavin todistus, mitä opettaja voi saada siitä työstä, mitä tekee. Lopulta lapsi kuorittiin äitinsä syliin, itku jatkui, mutta luvattiin, että kirjoitetaan vielä.

Sain kyseiseltä lapselta päiväkirjan ja kehoituksen muistaa kirjoittaa. Nykyinen muistikirjani sai jäädä Suomeen, uusi kirja on paikkansa ansainnut.

Työkaverini järjestivät myös hauskan yllätyksen, perjantaina minut kelkottiin rannalle ja työnnettiin kanoottiin, ja kanooteilla meloimme läheiselle nuotiopaikalle retkelle. Oli laulua, naurua ja suuri määrä herkkuja. En tiennyt mitään ennakkoon!

On kuitenkin aika onnellista, että lähtö aiheuttaa haikeutta ja vähän kyyneliäkin. Silloin tietää, että näillä ihmisillä on merkitystä!

Huomenna lentokoneeseen. Jännittääkö? Arvatkaapa.